keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Blue side of lonesome

                         
                                                    
                                                                           
     Musiikkia syystalvi-iltaiseen  hämärään.

                                                          Onni ei ole määränpää
                                                               johon saavutaan.
                                                          Se on tapa matkustaa!

4 kommenttia:

  1. Kaunis musiikkivalintasi ja niin söötti runo...

    VastaaPoista
  2. Tykkäätkö. Kiva. Mää kanssa!
    Hieno, pehmee sointuinen ääni.

    Tämä, J Reeves poistui lopullisesti näyttämöltä jo kuuskymmen luvun alussa. Ex poxeri
    joka valitsi tälläisen, ja uskonnolisemmankin linjan.

    Kuoli lentokone onnettomuudessa.
    Ettei vaan peräti ois ollu jossain norjan keikalla. Saatti olla joku muukin,jossain pohjoismaista.

    Huono muisti mulla.Tarttis luntata.

    VastaaPoista
  3. Muistiko huono?
    No ei nyt kyllä olleskaa... niin ja lunttaaminen on ollut aina kiellettyä.

    VastaaPoista
  4. Ulleriina. Kuules. :) Ok. sovitaan et joskus on hakusessa.

    Mutta tässä on naitä Kari Rautalapion, Kiäriäisen, Sorsan ja jonkun muun repertuaarin alkuperäisiä, tällä Reeveksellä.

    Tiekkös että tuo musan syksli on se kakaskytä vuotta, ennekuin vanhat tulle uusina sovituksina uudestaan esitettäväksi. Uusina!

    Suurin osahan kevyt tanzumusaamme, nykyisin vallalla oleva, perustuu etupäässä jenkkikantriin, joka taas on irkkupohjaisesta sekoiteesta alkunsa saanutta.

    VastaaPoista