perjantai 1. huhtikuuta 2011

Valtakaupungin laitamilta.

                

                                                                     
Meillä ihmisillä on tarve rakentaa. Rakennamme aina oman kyhäelmän jonka päälle tai suojaan on helppo levähtää, tuudittautua huojahtaen kaikesta ympärillä olevasta.

Joillekin se on uskonto, toisille aate, useimmille se on pelkää materiaa jolla täytetään
ympärillä oleva lähistö, luomaan turvallisuus, johon voidaan tuudittautua.

Elämän kiertokulussa saattaa joku sen menettää, erinäisistä syistä, löytää uudelleen
taas menettäen, kunnes kykeneen jälleen sen kokoamaan ehkä jopa löytämään. 

(Kun rakennamme jotakin, sitä itse selvyytenä pitäen, petytään taas, kun kaikki ei totedu sellaisena kuin sen oletettiin jatkuvan. Petytään oma-odotuksiin jälleen kerran.) 

On myös niitä jotka pettyvät ensikerrasta, luovuttaen, koskaan enää yrittämättä uutta materialistista nousua, toisten (ehkä) luovuttaessa vasta useamman yrityksen jälkeen.

Kun kyetään nousemaan uudestaan, voidaan unhoittaa menneet sen siliän tien, edes
aatosta aiemmin vallinneisiin, olleisiin olosuhteisiin, suomatta.
Onhan nyt päästy irti kaikesta menneestä.

Pian voidaan jo ennustella ja suunnitella tulevaisutta sitä varmistaen, uskaltaen pienen torkkuisan hetkisen jälkeen tehdä ennustetta ja analystettä myös muista, tuoden omaa tietämystään julki myös muille, unohtaen itseä osin vielä ja myös aiemmin kahlinneet
pitkät hankaloittavat olosuhteet. 

Kun tilaisuus kerta tulee sehän on hyödynnettävä, kyllä aikainen lintu madon nappaa.
Nyt voi jo heittää hyvästit entisille harrastuksille, vaikka saunamajurin tehtäville,
sekä samoin myös parin lähinaapurin auttamiselle, valitaan se mikä vie meitä eteenpäin, piireihin, jossa voidaan jälleen olla muiden vertaisia, tarvitsematta muistella menneitä.

On saatu ympärille jälleen tavaroita joilla jokapäiväinen turvallisuus voidaan nyt taata 
Kyetään hallitsemaan jälleen omaa elämää. Turvallista sellaista joka pyyhkii pois kaikki
aikaisemmat huonot tuokiot tai pidemmätkin tovit.  Niitä ei kannata muistella koska ei
tarvi ajatella tulevaisuuden väistämättä esiin tuomaa, tai tulevia tapahtumia.

Ajatusmaailmassa tapahtuu muutos joka tulee esiin myös uudessa, vastaisemmassa, työn tai viran saamisessa, näiden vastaanottamisessa.  Kyetään jälleen hallitsemaan elämää, ollaan sen yläpuolella lähes kaikkivoipaisina, heikkous voiden näin unohtaa.

Tähän saadaan vielä usein tueksi uusi kouluttautuminen, uudet oppiarvot löytynevät,
tilaillaan valtalehtiä statuksen tueksi, seuraillaan tiiviisti maailman uutistulvaa, tukea saadaan lisää kirjallisuudesta, niistä kaikki saatavilla oleva, tietämykset  ammentaen.

Ihannoidaan tieteellisiä suorituksia, ollaan niin nykyaikaista, korostaen sen länsimaista ehdotonta tietellistä ylivoimaa, saaden tuki tuolle turvallisuudelle.
On luotu "oma" ismi.

Kaveruudessa ja ihmis-suhteissa ripustaudutaan toiseen epätoivoisesti uskaltamatta
irroittaa otetta.   Moni onnistuu näin luomaan myös uskonnollisuuteen liittyvän pohjan
pystyen muodostamaan oman erillisen yhteisön joilla on tarkaan rajatut säännöstöt.

Näiden lahkojen asetuksilla ohjesääntömäisesti rajataan kaikki tuon yhteisön toiminta musta-valkoiseksi, rajaten käytös ja ajatusmallit tarkasti harkittuina, vain oikeaan tai väärään.

Heistä, lahkolaisista jäsenistä, on silloin tullut itsestään hyviä. Tällä perustella voidaan
nyt tuomita muut, pahaksi luokitellut ihmiset koska itse ollaan tultu hyviksi ihmisiksi.  

On luotu jälleen ismi,  koska he kerran ovat tulleet hyviksi, kunnollisiksi lahkolaisiksi. 
Eli jälleen kerran!  Hyvyys on jälleen se, jollaisen taakse pahuus on kätkeytynyt piiloon
ja jossa se esiintyy eräissä kieroimmista olomuodoistaan.   Hyvyyden takana piilossa.

Kiltti ihminen ei tosiasiassa ole kiltti, vaan käyttää tätä usein hyväkseen dominoimalla
toiset uskomaan tuohon kiltteyteen, eikä anna muiden ottaa itseensä kantaa omana itsenään, vaan antaa muille mieleisen kuvan olemalla aina kiltti, aina suvaitsevainen.

Ihminen haluaa muiden käyttäytyvän häntä kohtaan hieman säälivästi, sallivasti, joka tietysti on myös muiden manipulisoimista, tuon kiltteyden takana, koska toiset 
uskovat hänen olevan harmittoman, vain toisilta heidän hyväksyntää haluavan tyypin.

Tämä ihminen toisasiassa siis hallinnoi muita, heitä omalla kiltteydellään johdatellen.

Monet hallinnoivat elämäänsä samoja asioita tekemällä.  Pelätessään tekevänsä jonkin virheen, ei uskalleta ottaa pienintäkään riskiä, peläten uutta hallitsematonta tilannetta.

Toistetaan tuota omaa pientä kuviota, omaa tuttua tunnettua, ovaalista rataa kulkien, uskaltamatta muuttaa mitään sen kulussa, halveeraten ja vähätellen eri mieltä olevia, yrittäen mitätöidä heidän kaikki tekemisensä, erilaisuutensa sanomiset tai kirjoittelut.

Onko sittenkin osittain kysymys pelkästä kateudesta, etenkin silloin mikäli lähtökohdat ovat olleet toisella hieman vaatimattomat eikä koulutustasokaan samalle lähtöviivalle riittäne muiden kanssa.

Näin ollen voidaan vapaasti arvostella muita, ja kyetään etuoikeutetusti aina tuomaan
oma erinomaisuus esille, suoden sen näkökannat myös pelkästä armeliaisuudestaan
muiden alempien, vähäosaisempien tiettäväksi.

Tälläisten ihmisten ei tarvitse koskaan kuunnella,  saati ottaa muiden mielipiteitä huomioon koska he itseoikeutetusti erinomaisuudestaan johtuen voivat neuvoa sekä
arvostella toisia, koska he tietävät. Vain he ovat erityisasemassa, jonka takaa koulus
johtava tai hallinoiva asema, toimi tai virka.

Voi varjelkoon mikäli tälläinen ihminen saa kuulla tai nähdä jotakin mitä hän ei hallitse
se ei yksinkertaisesti sovi.  Jokuhan saattaa kenties huomata hänessä jotakin, mitä hän ei itsessään halua millään ehdolla halua nähdä.

Tämän kaltaisten ihmisten lähellä ei kukaan kykene olemaan läsnä, ihmisenä ihmiselle  saati voidakseen edes saada jollakin tapaa itsensä kuulluksi, saati toisen nähdyksi vaan välittömästi seurauksena on joutuminen käyttöesineenä mukaanvedetyksi tyypin draaman esityksiin.

Tämän kaltaisten ihmisten ei ole tarkoituskaan käyttää toista kuin vain omaan itseensä
hetkeksi, vain hänen omien elämänsä kuvioiden erinomaisuudesta vakuuttuakseen.

Tälläisen ihmisen ahtaanpuoleinen elämä, saa hänet käyttäytymään itseoikeutetusti,  muita tuomiten, heitä aina kritisoiden.  

Mikäli asettuu vastustaamaan näitä, aina itseoikeutetusti muita kritisoivia henkilöitä,
se suututtaa heidät, kun heidän itsevoimaista arvovaltaansa uskalletaan vastustaa.

Arvostelijan lyttääminen kaikin tavoin alkaa heti. Tähän käytetään kaikki saatavilla olevat voimavarat ja muilta saatava tuki.

Mikäli ei onnistuta tavoitteessa, henkilön aikaisempi riekkuminen tuottaa ilmiön, jossa säälin sekä marttyyrimaisen käytöksen ansiosta onnistutaan ja saadaan helposti muut
puolelleen, säälittelemällä, tukemaan näin omaa erinomaisuutta sekä näkökantaa.

Samalla myös hävitetään kaikki negatiivinen, kuten myös asiaan kohdistuva kritiikki.
Tälläinen on esim. lahkoille ja eri ismeille tyypillistä käyttäytymistä.

Muiden heihin kohdistamaa arvostelua, tai mielipiteitä, ei kyetä mitenkään sietämään.
Tähänkin saadaan tukea uusista vastuu asioista, tai elämän suomista muutoksista.

Nyt voidaankin hakeutua terapiaan, maksaahan kela tätänykyä suurimman osan siitä,
että mahdollisesti kyettäisiin (edes rakentavasti?) keskustelemaan asiasta kuin asiasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti