sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kertomus. Osa-IV

                        

Monikin saattaa ihmetellä miksi kirjoitan tästä aiheesta. Tässä jonkinasteinen selitys.
Olkoonpa se vaikka seuraava. 

Kirjoitan tästä siksi, kun eräs tuttuni joutui muutama vuosi taaksepäin, jälleen erään kerran, erittäin pahan, raa-an, pahoinpitelyn kohteeksi, miehen taholta, johon hänellä oli silloin muutaman vuoden jatkunut avosuhde.

Sattuipa kerran niin että jutellessamme näistä pahoinpitelyistä puhelimessa, jouduttiin puhelu keskeyttämään miehen kotiin tulon johdosta. Tämän jälkeen puhelin ei sitten enää vastannutkaan, yrittipä soitella kuinka monesti tahansa. Vasta jälkeenpäin sain selvityksen tapahtumalle, ja siihen menikin sitten eräitä kuukausia.

Ottamatta tarkempaa kantaa tuohon viimeiseen tapahtumaan johtaneista syistä, niitä edes tietämättä, kuten kaikkien muidenkaan tosiasiallisia syitä, (minulle kerrotun?)  viimeisen pahoinpitelyn lopputuloksena syntyi pysyvä vaurio, aivovamma, aiheuttaen  mm. toispuolisen halvaanhtumisen loppuiäksi.

Elämä jatkuu nyt, kuten se on jatkunut jo vuosia, vuodesta 2008 alkaen, nyt invaliideille tarkoitetussa palvelutalossa, kauppamatkojen sujuessa rullatuolilla, yhdellä jalalla vauhtia antaen. Elämän jatkuessa kuitenkin, kuten myös elämän myönteisyyden, vaikka se joskus hieman stressaavaa saattaa ollakin.

                       

Usein narsistit näyttävät saavan toimia täysin mielensä mukaan, esteettömästi.
Kukaan tai mikään ei pystys pidättämään heitä ja heidän jättämänsä tuhojälki on sanoin kuvaamatonta.

Sekin kuitenkin loppuu. joskus yllättävän nopeasti, sillä tälläinen voimakkaalta näyttävä ihminen ei ole vahva vaan heikko. Juuri heikkous, jota hän ei uskalla itsessään kohdata, ajaa häntä tähän silmittömään käyttäytymiseen.

Kun heikkous paljastetaan riittävän selvästi, panssari voi murtua. Aikanaan hän saa rangaistuksensa. Tämä on lohdullinen tosiasia ja antaa rohkeamielisyyttä ja toivoa, joka ylittää omat mahdollisuutemme.

Se ei kuitenkaan saa tyynnyttää ketään alistumaan eikä passivoitumaan. Todellinen toivo päinvastoin aktivoi ihmisen.

Elämä on suurempi kuin ihminen, niin narsisti kuin hänen uhrinsa. Se ei ole perimmältään kenenkään vallassa. Se joka elää niiden mukaan saa siunauksen, jonka ne lupaavat. Se joka ne rikkoo, joutuu kokemaan kirouksen, jolla ne uhkaavat.

Narsistilla on kannattajansa, "hovinsa", jota hän liehittelee ja joka tukee ja jopa palvoo häntä. On kuitenkin myös niitä viisaita, jotka ehkä jopa heti näkevät hänen lävitseen ja paljastavat hänet. Heitä hän ei voi (enää) pettää.

Narsistin epäinhimillisyys kauhistuttaa heitä, eivätkä he voi luottaa häneen mitenkään. Toisten luottamuksen lopullinen menettäminen on ehkä kauhein rangaistus, minkä ihminen voi toisilta saada. Narsisti saattaa lopulta jäädä aivan yksin.

Useimmiten joku uskaltaa, tosin ehkä vasta pitkän ajan kuluttua, nousta vastustamaan narsistia. Hänen kaikkivaltiudentunteensa saa kolauksen, ja hän voi menettää asemansa ja valtansa. Viimeinen sana ei ole koskaan hänen.

Rangaistuksen vaikuttimena ei saa olla kosto. Siitä ei seuraisi mitään hyvää, eikä se ole oikein. Vääryyttä ei voiteta vääryydellä. Sen sijaan rangaistuksen tulee lähteä pyrkimyksestä oikeuden toteutumiseen ja rauhaan.

Narsistin uhrin pahin kokemus on syvä tunto vääryyden kohteeksi joutumisesta ja oikeuksiensa menettämisestä. Näin rangasituksen perimmäinennvaikutin on rakkaus sekä narsistia että hänen uhrejaan kohtaan.

Paras palvelus, jonka narsistille voi tehdä, on rajojen asettaminen hänelle ja hänen vastustamisensa siinä, missä hän tekee väärin.

Narsisti alistaa julmasti kaikki, jotka vain voi. Sydämessään ja usein sanoissaankin hän pilkkaa ja herjaa Jumalaa, jonka hän myös haluaisi alistaa alistaa valtaansa, jos vain voisi. Jumalahan on hänen pahin rajoittajansa. Siksi hän ei siedä jumalaa.

-  "Säälimättöntä ei herra sääli, mutta nöyrille hän antaa armonsa" (3:34).
-  "Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppanuus on viisaus" (11:2).

Narsistin säälimättömyys on kielteisyydessään jokaiselle sitä kokevalle ja katselevalle ja kauhistuvalla kutsu oman sydämen nöyrtymiseen.

5 kommenttia:

  1. hyvin perusteellinen kuvaus, yhdestä sairaudesta.. se lienee käytännössä harvoin vain yksi oire, väkivalta ei kuulu yleensä itserakkaan kuvioon. nämä ihmisten psyykkiset oireet ovat hyvin monipuolisia.
    olen itse ollut uhri ja kärsinyt monen tyyppisistä pahaa tahtovista ihmisistä.
    Olen menettänyt luonnollisen luottamuksen lähes kaikkeen uuteen.
    Ainakin ihmisiin.. katson aina monelta kulmalta ennenkuin päästän liian lähelle.
    kokemukseni yhteisblogissakaan ei ollut mitenkään mieltä kohottava.. teinpä miten hyvänsä, tein aina väärin.. vaikka olin täysin vilpitön.. rehellisyys ja avoimuus on myös tullut kalliiksi.. nekin joihin olin kuvitellut voivani luottaa ovat vetäytyneet..kun tarvitsin tukea ja ymmärrystä..kun jäin pois , on kaikki muuttunut.. enää ei tarvitse puolustella, ei selitellä saan olla oma itseni ja toteuttaa omia ajatuksiani ja kun en itse jaksa voin lainata ihailemiani taiteen tekijöitä, runojen, maalausten ja muunkin taiteen alalla. on ollut valtava ilo, löytää "muusa" idea esimerkiksi jostakin kuvasta, joka on alkanut puskea runoa aivan välittömästi.
    suurin virheeni on ollut se, että olen yrittänyt selittää ja korjata väärinkäsityksiä.. nyt tiedän, se on turhaa, se vain pahentaa asioita, jos selittelee syitä ja syntyjä..

    olen lukenut koko kertomuksesi.. on kohtia joita en ymmärrä, eikä kai ole tarviskaan.. tämä viimeinen kertomus on surullinen tapaus.

    pahinta mitä tiedän on joutua väkivallan uhriksi, henkinenkin väkivalta on riittävän pahaa, mutta fyysisetä ei selviä täysin koskaan..

    molempia olen kokenut siksi näin sanon.. nyt on elämäni aikaa hyvin, en näe mitään uhkaa, en ole riippuvainen kenestäkään.. mitä nyt ainoitani ehkä ihan liikaakin rakastan.. näitä kaikkein pienimpiä..

    hyvää kesän jatkoa, syksy pian ovelle tupsahtaa

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos nyymiseni.

    Väkivalta ei kuulu itserakkaan käyttäytymiseen.

    Sensijaan narsistisen ihmisen luonteeseen se kuuluu. kuten uhkailu.
    Usein virkavallalla, tuomareilla tai sitten se fyysinen toteutus.

    Kaikki nämä neljä kuuluvat samaan settiin. Lopputoteamus oli vain selitykseksi lukijoille, eräästä tapahtumasta.

    VastaaPoista
  4. Raadollisia ajatuksissaan ja teoissaan..
    muuta en voi sanoa..

    elämä jatkuu kuitenkin

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista