keskiviikko 31. elokuuta 2011

Maxhali !

           



                                    Sä kaukaa saavuit, maasta vieraiden,
                                    vain vaiti ollen, mä sinua katselin.
                                    Ja silloin tunsin kuinka, silta katseiden,
                                    johdattaa toivojaa, sanat vaikka on vieraitakin.
                                    Niin hiljaa kuljen, siltaa suokses sun,
                                    kohtalon tunsin jo tähdissä solmitun.
                                    Ei ole väärää suuntaa, tiellä kohtalon,
                                    viimeinkin kohtasin, hänet ken mulle määrätty on.

                                     Hyvää yötä! 

                                     Myös kaikille vierailijoilleni.      (Olkaapa nyt kiltisti.)

Aamunmax!!!

        

Kuten edellisessä, eilisessä, jo totean, tätäkään tekstiä, videokuvia ei ole suunnattu erikseen ketään vastaan.  Eipä siis hötkyillä suotta, edelleenkään.

Eilisessä totean myös vierailijoideni määrän yltävän lähes kevät talviselle helmi-huhtikuun tasolle, jolloin se oli korkeimillaan. 

Mitä tulee elämä eri kuvioihin totean, ettei esiintuoduilla mielipiteillä, haukuilla, kehuilla, ohjeistuksilla, kannustuksilla, vaikka ne saattaisin huomioda joiltakin osin, ole vaikutusta!

Ei käytökseeni, tekoihini tai tekemättä jättämisiin.
Sama koskee oletettua tilivelvollisuuttani.

Meilit, muut vinkit, pähkäilyt asian tiimoilta saa mun mielestäni piisailla.
Asialliset saatetaan huomoida jollakin tasolla.
Myös kuullun, kuten luetun ymmärtämisen, soisin näin mielelläni toistamatta toimivan.


Pidemmittä puheitta alla tämä aamupäiväinen. 





Terveen itsekkyyden pohjalla (kuva!) on oman tien kuljettavuus, oma arvokkuus, johdattelevuus omien arvojen mukaisesti.

Niiden perustarpeina, joita tällä matkalla tarvitaan on myös omien kumppanien,
omien ystävien valinta, kuten on myös vapaus kaikessa näiden valinnassa.

Useammankin kerran on asia tullut huomattua, mainituksi, sekä huomautettua!

Seikka, jota niin monet, useimmiten elämää kokenemattomat, pitänevät täälläkin yhä itsestään selvänä asiana.

Toisen itselle omiminen, omistaminen sekä toisen hallinta pelkän nettituttavuuden (johdanneisuus) perusteella.

Kokemattomilla tarkoitan kaavoihinsa kangistunutta, vain kahden kolmen suhteen ihmisiä, tai työpaikkansa turvin omaksumaa hyvin suppeaa, heidän omakantaista, usein dominoivaa asennetta, näkemystään, ei siis eri asioiden (vastapuolen) kantilta nähtyä, kuten huomioimista tai piittaamista. 

Joskus tätä omaa, sinänsä väärää käsitystä, ovat tukemassa omat, kenties kertapari tapaamisiin asti johtaneet ja niihin perustuvat, niistä muotoutuneet omat käsitteet. 

Tätä voisi verrata irtaimen kohde omaisuuden huuto-kauppaan, jossa nousuhuudoin muodostuu kiinnostuksen kohteena olevalle esineelle jokin, usein lopullinen hinta.

Mikäli joku haluaa tuon esineen itselleen, nousuhuudoin se tuolloin onnistunee.

Asia kuitenkin mutkistuu, mikäli erilliset myyntiehdot on tuolle tuotteelle asetettu,
tai tuote on esim. varattu, taltioitu, vain lopullista sijoituspaikkaansa odottamassa.

---

Tietenkin lopuksi voi todeta kauppamiehen termein. Kun on hyvä ja kunnollinen tuote, se markkinoi ja myy itse itseään, sitä suuresti edes tarvitsematta markkinoida.

(Tuote itsessäänhän on hyvä, ellei peräti erinomainen saattaen olla moneenkin käytöön sopiva, mutta joka väärin käytettynä tai annosteltuna jättää pikantin, haihtumattoman sivumaun.)

Tälläinen kestokäyttötuote on kuitenkin hyvin usein niin suosittu ettei sen makuun kerran päässyt sitä unohda.  

Syynä on tämän tuotteen jättämä, viivähtävän jälkimakuisuuden kosketus tai tuoksu jotka eivät häviä, väheten vain ja ainoastaan kulumalla, vasta ajan kanssa alkaen hiljakseen hälvetä.

                 Hyvää alkanutta päivää Teille kaikille vierailijoilleni.

tiistai 30. elokuuta 2011

Iltakirjoittelua.

                          




Seuraavia tekstejä ja videoita ei ole suunnattu kellekään erityisesti. Älkääpä siis, hyvät lukijat turhia hötkyilkö!

Eivät kaikki jotka puhuvat kaunista kieltä, ole kauniita sydämeltään, vaikka siltä vaikuttavat.

Toimiva ihmis-suhde rakentuu ihmisten väliselle luottamukselle, niille tiedostetuille, jotka syntyvät pääasiassa käyttäytymisen ja tekojen kautta. 

Muita seikkoja ovat; avoimuus, joustavuus, muodollisuus, hallitsevuus.

Avoimeen käytökseen kuuluu aina myös tiedon jakaminen, henkilökohtaisten ajatusten ja tunteiden ilmaiseminen.

Avoimuutta heikentää salailu, vastuunsiirto toiselle. Asioiden, tunteiden ja ajatusten
pidättäminen.

Tunteilla, motiiveilla, sanoilla ja ajatuksilla ei ole paljonkaan merkitystä luottamuksen kasvattamisessa, mikäli ihmisten toiminta ei sitä tue, luottamuksen puute tuottaa  lisää vastustusta ja puolustautumista.

Kun oma tietoisuus lisääntyy, kykenee ymmärtämää oman käytöksensä merkityksen vaikuttavuuden toisiin ihmisiin.


                        


lItapäivä-terveiset Teille kaikille uskollisille, erittäin runsaille, sivustoillani vieraileville kävijöilleni.

Kävijämäärä yltää nyt lähes tuolle, helmikuu - huhtikuun aikaisten vierailujen tasolle.

maanantai 29. elokuuta 2011

Sinulle!

                         

Pidemmittä puheitta. Ajatuksin; Sä missä nyt oot, mihin sä meet..





Sitten ne. Kaikkein tärkeimmät:  Einmal wirst Du bei mir sein!  Ich warte auf dich.  Willkommen.
                        

      (Alempana esiintyvää liikkuvaa kuviasarjaa, ei suositella kiinteisiin yksilökuviin tottuneille iäkkäämille ;) (mies) henkilöille!)

                                                                 
                                                       

                    Iltapäivän ja illan natinatimatineat kaikille Teille vierailijoille.
                    
                                                 Nukkukaatten makoisasti.
       
                                        

Uuden viikon alkaessa.




Vanha, eletty viikko on takanapäin, samoin sitä edeltäneet. Kokonaan uusi on alkanut.
Taas päivä paistaa, kukka tuoksuu, ja linnut lentää, taivaaseen päin.

Saattaa vielä olla niinkin lämmintä keliä, että vanha, ikiroutainen jääsydän, vielä kerran lämpenisi, ennen tulevan talven leposykkeeseen vajoamistaan. 



Selaillessani tätä tuutuutin sivustoa, silmiini sattui tämä vanha valssi, nyt Freddyn esittämänä. Pidän tämän pehmeästä, soinnikkaasta äänestä.

Tästä oli eräs kotimainen hyvä, nopea rytminen muunnos, esittäjä ei valitettavasti ole muistissa, joku nuorehko mies kuitenkin, samoin se kappaleen nimi on unholassa.

Varastamisesta, tiedättehän, sellaisesta pikkuhiljaa ikään kuin varkain ;) tehtävästä julkis näpistyksestä siinä oli kyse.


Sanat tuohon kertaus säkeeseen soljuilivat jotenkin tähän tapaan:

Kas luonto on naisen, niin petollinen,
Hän sydämen ottaa, kuin varastaen.
Vie varas vain vaatteet, ken ties lompakon.
Mut nainen vie senkin, mi piilossa on.
Ei oikeus naista, saa lukkojen taa,
Ja osakseen uhri, vain naurua saa...

Vaan mitäpä siitä! ja auta se ei,
Kun sieluni rauhan, hän ainaiseks vei.
On tuolla se vuori, ja siel asuu hän.
Ken kerran on ollut, mun pien ystäväin...

Sitä, toimisiko tämä kuinka, toiselta vastakkaiselta näkökannalta katsottuna, en osaa sanoa.

Feministisuuteen taipuvaiset kuitenkin törmäisivät sen näkökannan, täysin mahdottomana ajatuksena. Kukin päätelköön itse omastapuolestaan, tämän asian.

Kuitenkin.  

Hyvää alkanutta päivää kaikille Teille, sivuillani vieraileville.

lauantai 27. elokuuta 2011

Pelimiehen lauantai!

                        
                           
                                                                            


                              Paljon meitä maailmalla on, jotka onnen hukkaa.
                              Muille maille käy koditon, etsii onnen kukkaa.
                              Paljon ei voi antaa, sä saat vain ystävän,
                              Oi taivaan rannan kuu huoleton, kun poistat ikävän...
                                                                                               - Reijo Viita -  (foxi)

                                           Hyvää yötä kaikille sivujani seuraville.           

Tunteita ja tutustumista.

                       




Kun tutustut toiseen ihmiseen, suhtaudutko häneen, siis tähän uuteen vieraaseen, samoin kuin toiseen jo ennestään tuntemaasi henkilöön.
Tasavertaisesti.

Tee tapaamisesta aito kontakti. Kun toinen avautuu, avaudu sinäkin tasavertaiselle, välittömälle keskustelulle, vaistoosi luottaen.

Käyttäydy avoimesti, aidosti, tuntematta itseäsi häntä huonommaksi tai paremmaksi.

Kun kestelun avoimuus lisääntyy, saat tuntea taka-alalla olevien pelkojesi haihtuvan.
Nyt olet huomannut, olet löytänyt myös uuden käytösmallin.

Haluatko tehdä siitä pysyvän?

Kun teet käytöksestä pysyvän, ei synny, eikä tarvita keskinäistä kilpailua, nokittelua.

Luottamuksen alku syntyy tästä. 
Ymmärrys (toisen kokonaisvaltainen hyväksyminen) syntyy tiedosta.

Sisäinen voimasi kasvaa vastaanottokyvystäsi.
Kaikesta mitä toiselle annat, kaikesta mitä toinen sinulle antaa.

Luottamuksestasi lapsen kaltaisesti uskoen, uskaltaen elää, omat tunteensi näyttäen.

Näin sydämesi sykkii elämälle.

Odottaen, tavoittaen, saavuttaen, lopulta iloiten.


Hyvää lauantai-iltapäivää toivottelen Teille, sivuillani uskollisesti vierailevat lukijani.

Ulkonäkö voi pettää.

                         

Miesten käyttämien taktiikoiden menestys on kiinni siitä, mitä naiset kumppaniltaan haluavat.   

Naisten taktiikat juontuvat miesten mieltymyksistä.

Mikäli nainen kykenee tekemään itsestään haluttavan, saamaan haluamansa kumppanin, parhaiten hän onnistuu siinä, mikäli kykenee vaikuttamaan lisääntymismielessä arvokkaalta. 

Tämä onnistuu käytöksen ja pukeutumisen avulla jotka kielivät nuorekkuudesta sekä viehättävyydestä. Mikäli nainen ei kykene vastaamaan kilpasiskojensa vastineisiin nämä päihittävät hänet kilpailussa, sopivan kumppanin etsinnässä ja löytämisessä.

            

Naisten keskinäisessä kumppanikilpailussa korostuu tuo miesten ulkonäölle paljon painoa antava ihannemalli, jossa korostuu ulkonäön nuorekkuus, raikkaus ja terveys.

Paras todiste tästä on kosmetiikka teollisuus. Naisethan ovat kosmetiikan pääasiallisia kuluttajia, käytttäen huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa ulkonäkönsä paranteluun ja kohentamiseen kuin miehet.

Tämän voi todeta myös kauneudenhoitotuotteiden mainonnasta. Miesten lehdistöissä
mainostetaan autoja ja urheilutuotteita ja musiikkivälineitä enimmäkseen.

Tämä naisten kilpailu on jonkunlainen feikki-leikki, jossa ei kilpailla tiedon paikkansa pitävyydellä, siis sillä tiedolla joka miehille ulkonäöllisesti välitetään.

Naiset kilpailevat ainoastaan siitä kuka parhaiten saa aktivoitua evoluutiossa miehille kehittyneet kauneus standardit jossa valttikortteina ovat terveys ja nuoruus.




Terve väri kasvoilla ja rusottavat posket osoittavat terveyttä. Niinpä naiset punaavat poskensa keinotekoisesti saadakseen enemmän huomiota. Miehet arvostavat lisäksi sileää ihoa, virheetöntä, ja naiset peittävät puuterilla, kosteusvoiteilla, huokosia supistavia voiteita ihonsa virheet peittäen, ottavat ruiskeita, ja kasvojen kohotuksia.

Miesten ihailu kiiltäviin hiuksiin, naiset käyttävät hoitoaineita tai kotitekoisia olut,- muna-naamioita, saadakseen niihin kiiltoa, sekä vaalentavat, sävyttävät, värjäävät.
Punaisten täyteläisten huulien vastatessa evoluution tuomia mieltymyksiä, naiset naiset meikkaavat huulensa taidokkaasti, ylimaalaavat, käyttäen myös usein kollageenipistoksia.

Kiinteät nuoret (kimmoisat) rinnat vetävät tietysti miehiä puoleensa, tästä syystä naiset myös muotoiluttavat rintojaan kirurgisesti tai implantit niihin asennuttaen.

He muokkaavat ulkonäköään monin eri konstein. Rakennekynnet pidentävät sormia
saaden ne näyttämään hoikemmilta. Korkokenkiä käytetään voidakseen näyttää pidemmiltä ja hoikemmilta. Samalla säären linja korostuu, peppu ja rinnat työntyvät paremmin esiin.

Keinorusketusta käytetään sokeriruiskeina tai erillisinä voiteina että voidaan korostaa ihon tervettä väriä. Tummat vaatteet ja pystyraidat hoikentavat myös, olkpäät topataan
vedetään vatsa sisään, kureliivejä, tai muita muotoilevia vaatteita käyttäen, voidakseen näyttää kurvikkaalta ja nuorekkaalta.

Laihduttaminen otetaan usein avuksi, koska naiset itse uskovat ulkonäön kohentamisen voimaan. Kampauksilla muutetaan ulkonäköä useasti, samoin auringon ottaminen takaa iholle terveen nuorekkaan hehkun.

Tämä myös tuottaa naisille tulosta, kun taas miehille ulkonäön kohentaminen koetaan usein pelkäksi haitaksi.

Ulkonäköä kohennetaan siksi kun etsitään satunnaista, mahdollista tilapäistä seksikumppania, verrattuna siihen mikäli etsittäisiin vain pelkkää aviomies ehdokasta.
Tutkimustuloksen mukaan miehet panevat paljon enemmän painoa satunnaisten kumppaniensa ulkonäölle, kuin omien vaimojensa.

Opiskelupiireissä ulkonäölliset muokkaukset ovat tehokkain keino satunnaisiin lyhyt- aikaisiin suhteisiin, kohtalaisen tehokas pitkien seurustelu jaksojen löytämiselle.

Miesten käyttämänä tämä vaivan näkö toimii parhaiten satunnaista, tilapäistä seksisuhdetta etsittäessä.
Vaimoehdokkaiden haussa tämä ei toimi niin hyvin, ja on tehottomampi kuin naisten käytämänä.

Naiset tietävät erittäin hyvin kuinka sinkkukuvioissa ulkonäöllä on tärkeä rooli. Töiden jälkeen kotona laittaudutaan. Kun lähdetään baariin, uudelleen vain baaria varten.
Tämä tarkoittaa pynttääntymistä, siis kylvyssä käyntiä ja tukan laittamista uudelleen.
Samoin uudet vaatteiden vaihdot sekä kokonaan uudelleen meikkaaminen.

Naisille kyky saada miesten päät kääntymään on osoitus ja viesti haluttavuudestaan.
Mitä enemmän ympärillä pyörii miesvalikoimaa, se on osoitus kuinka laadukkaita vaihtoehtoja hän voi saada ja näin ollen hän voi nostaa  rimaa yhä korkeammalle. 

Mutta vaivaa ei nähdä ainoastaa oman ulkonäön eteen. Naiset ovat innokkaita muiden naisten ulkonäköä arvostelemaan ja myös innokkaita panettelemaan kilpasiskojaan.

Mielellään he halventavat muita kilpailijoiksi kokemiaan. He väittävät näiden naisten olevan lihavia, rumia, muodottomia ja ilman viehästysvoimaa.

Kilpailijattarien halventamista naiset pitävät kaikkein tehokkaimpina taktiikkanaan sekä lyhyissä että hieman pidempiaikaisissa suhteissa. 
Taktiikka tuntuu toimivan naisilla huomattavan paljon paremmin, kuin miehillä.

Naiset arvostelevat kilpasisariaan myös julkisesti ääneen, heidän itsensä kuullen.
Siis heidän läsnäolostaan piittaamatta. Tämä kohdistuu kampauksiin, meikkauksiin, vartaloon, asusteisiin, kenkiin, kävelyyn, käytökseen.

Tämä toisen naisen ulkonäön julkisarvostelu on usein tehokas keino, kun mies kokee maineensa kärsivän vahinkoa, mikäli muut pitänevät hänen naiskumppanian vastenmielisen näköisenä.

Mies pelkää naurun alaiseksi joutumistaan omassa yhteisössään, mikäli muut saavat tietää hänellä olevan suhde epäviehättävään naiseen. Hänen asemansa saatta kärsiä heikentyen ja hän menettää ehkä arvostustaan oman ryhmänsä silmissä.

Kun nainen hakee satunnaista seksiä, hänelle on kannattavaa halventaa kilpasiskojaan ulkonäöllisistä seikoista ja saada varmistus että asia tulee miehen ryhmän tietoon.

            


Mikäli miehellä on seksisuhde, josta kukaan ei tiedä, hänen käytökseensä toisten halveeraavat puheet eivät pelota yhtä paljon.

Mies ei kuitenkaan voi koskaan olla varma suhteen salaisena säilymisestä, johtuen ihmisten loputtomasta kiinnostukseen siitä kuka makaa (tai seurustelee!) kenenkin kanssa. Tämä on jälleen sitä elämän draamaa jota mm. filmiteollisuus hyödyntää.

Naiset pyrkivä halveeraamisellaan ulkonäöllisten syiden perusteella tehtyjen havaintojen ohjaamiseen, kiinnittääkseen miesten huomion seikkoihin joita tämä muutoin ei tulisi edes ajatelleeksi.

He moittivat toisen sääriä, paksuja reisiä, kasvojen epämuotoisuutta, sormien lyhykäisyyteen, tukan ominaisuuksiin, nenän muotoon, huuliin, jne. jne. koska virheistä huomauttaminen ja esiintuominen korostaa niiden merkitystä.

Ulkonäkö ja koko ovat erityisiä seikkoja joita kaikkien on helppo tapa havannoida.

Näin naiset käyttävät hyväkseen kauneuskäsityksiimme liittyvää ihmisten arvioimista.
Muidenkilpasiskojen pitäessä naista vastenmielisen näköisenä tämä näyttäytyy pian myös miehen silmissä yhä vähemmän viehättävältä, miehen arvoa laskien.

Kosmetiikka teollisuus on paras malliesimerkki tästä naisten keskinäisestä kisailusta.
Tämä tilanne on johtanut kauneuskilpailun tuomaan naisten keskinäiseen kilpailuun.
Rahaa, aikaa ja varsinkin vaivaa käytetään runsaimmin kuin koskaan aikaisemmin tämän kilpavarustelun toteuttamiseen.

Kaikissa kulttuureissa naiset muokkaavat ulkonäköään, mutta ns. "sivistyneet" länsimaat ovat johtavassa asemassa. Näillä on visuaalisetsi kehittynein tekniikka
joka käyttää pelkästään hyväkseen tätä naisten halua näyttää hyvältä ja nuorelta.

Kuitenkin kauneus on myytti joka on kausaalista vaikutusta, tehden samalla tyhjiksi kaikki feministien niin mainostamat, naisten asemaan tuodut parannukset.

Kauneusihanteet ovat mielivaltaisia, nuoruuden ihannoinnin ollessa pelkkää sattumaa
ihanteiden vaihdellessa suuresti kulttuurista ja yksilöstä toiseen mentäessä, eivätkä ne ole evoluution muokkaama tulos.

Myyteillä ei myöskään ole kausaalista vaikutusta jota on ainoastaa myyttejä kannattelevilla ihmisillä, aivan samoin kuin valtarakenteillakaan ei ole, ainoastaan vain valtaa pitävillä ihmisillä sitä löytyy.

Teoria kauneuden myytistä ei myöskään naisia mairittele.

Taustalla on vain ajatus että naiset ovat hyväuskoisia hölmöjä, siis ainoastaan passiivisia vastaanottajia, vailla mieltymyksiä ja yksilöllisyyttä

Naiset siis ovat täysin myyttien, valtarakenteiden sekä näitä luovien armoilla.


SELVYYDKSI: Tämä nyt edellä esitetty teksti ei liity mitenkään elämäni nykykuvioihin.

perjantai 26. elokuuta 2011

Huomenta!

                         


Nyt herättyäni, hieman huonosti nukutun yön jälkeen, mieli on kuitenkin virkeän odottava, tietäessäni näkeväni Sinut.

Sinä, sinun kasvosi, ovat ne jotka lähdettyäsi jättävät mieleen kaihon, kaipauksen
tunteet.

Katseet, ne molemminpuoliset pitkät jota molemmat kilvan loivat toiseen ensi kerralla,  sattumalta tavatessaan, kun hieman arastellen toisiaan lähestyivät. 
Tähän asti ne nyt ovat johtaneet.

Eilisen tiedämme jo ohi menneenä, tätä päivää emme vielä, huomisesta ei tietokaan.
Kuitenkin huominen tulee, sitä seuraavien päivien jatkumossa, toisiaan alati seuraten.

Mutta tänään on tänään, siksi kannan siitä hieman huolta, huolta aina alku-iltaan asti.
Odotan jotain tulevaksi. Jotain, kuten välitöntä iloista ilmettä, sekä lämmintä halausta.

Tiedän myös tänään ne näkeväni, kuten myös saavani.

Odottaen.

Hyvää alkanutta päivää, myös Teille ;) uskolliset vierailijat.

torstai 25. elokuuta 2011

Yön jälkeen...

            

Mieli tavoitaa ajatuksen, muistaen se löytää, etsien jotakin mielensä sopukoilta.
Etsii, kunnes löytää kasvot, hymyn, iloiset hieman hämmentyneenä katsovat silmät,
silmät nuo suuret totiset, jotka vahvistavat jo aikaisemmin todetun.

Näky joka mieleen tulee, virkistää ja piristää mieltä, muotoutuu kannustavaksi iloksi.

Kuinka oppisi elämään oikein, ilon kohdattuaan, päästämään sen lopulta sisään, läpi
tuon ulkoisen jäisen kuoren, tunteeseen, siihen luottavasti uskoen, sitä pelkäämättä.  

Mielen vapauttaminen, pelkojen voittaminen, tarkoittaa uuden luomista, hyväksymistä.

Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa, ja voi lentää siivin valkein, niin kuin joutsen!

Kiitos vierailijoilleni.

Aamu-maxi

        
                                                                         


                                        Taas aamun tullen, yön pitkät tunnit,
                                        pois kohta haihtuu, vaihtuu kirkkauteen,
                                        Kun illan tullen, taas hetki koittaa
                                        pian aamu voittaa, tuoden huomisen...
                                                   - Sävel odotus. Sanat mukaeltu -

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Ilta-maxi


                                         

                                          Nyt yksin valvon, yön pitkät tunnit,
                                          näin kuluu hiljaa, sua mä oottelen,
                                          sä viivyt vielä, pian oot mun luonain
                                          mä siksi jaksan, sua aina odottaa..
                                                         - Sävel: Odotus. Sanat, mukaeltu. -
                                                         


                                                             Hyvää yötä!

Aamun-maxi

                        

Istun kahvimukini kera pöytäni ääreen. Katselen ikkunastani ulkoa silmiini paljastunutta näkymää kello käydessä kohden puoli kuuden näyttöään.

Väjäämättä, hiljalleen viisareitaan siirtäen, toinen seinälläni, äitini käytöstään aikanaan mulle antama, seinälle ripustamani kello, mittaa aikaa sykäyksittäin viisareitaan siirrellen. 

Aamun hämärä on alkanut hiljakseen väistyä, paljastaen hitaasti harmaan, koleahkon aamu-usvan tuoman utuisen näkymän. Avoimesta ikkunasta tulvii kylmää viileää ilmaa parranajon ja suihkunjälkeiselle kostealle kuumalle iholleni, evidencen tuoksun selvimmin eroittaen.


Mulla on kylmä. Palelee.

Palelee siitä huolimatta, vaikka nenäni alla on kuuma kahvimukillinen tarjouksesta ostettua kahvia, kaadettuna, tiedättehän, sellaiseen ruskeaan pikkumyymukiin.

Hiljaista, rauhallista mutta hienoista mielen haikuuta taustalla. Noiden vanhojen, ns. rihkamakellojen junghans koneistot ovat kerrassaan kummallisia. Ne eivät tunnu kaipaavan edes pattereita kuin muutaman vuoden välein. Toimivat tasaiseen tahtiinsa. 

Odotan tulevaa, myös sitä, mitä kaikkea se mukanaan tuonee. Vielä mieli toimii, hermot tuntevat, odottavat sydämien lailla, ruumiin kaihotessa koko mitaltaan.

Mielleyhtymä luo esiin tuon ajatuksen, ajatuksen käsistä, jotka herkästi, tuntevasti tunnustelevasti iholla vaeltavat, määrätietoisen varmasti päämääräänsä pyrkien. 

Kädet, jotka pitkiä selkälihaksia tunnustellen, niitä pitkin edeten nousevat aina ylös niskaan, jatkaen tietävää varmaotteista vaellustaan keskisormillaan niskakuoppaa pitkin muiden tukiessa liukumalla edeten, kunnes, otteensa hieman tiukentuen, vetävät lopultakin lähemmäs, lähemmäs, perille asti.

Kuulen hengityksen, tunnen sen, aistin ihon kuumuuden, odottavan herkkyyden, sydämen malttamattomat odottavat jyskytykset, malttamattomat mielet päästä perille, kenties yhtäaikaiseen raukeaan olotilaan. 

Ihana, hieman niskakuopan yläpuolelta alkava, räjähtäin etenevä mielihyvän tunne, tunne joka  hetkessä kaikkialle leviten voimattomaksi rentouttaa, laukaisee myös kireät selkälihakset hetkessä, muuntautuen lopulta pelkäksi suunnattoman raukeaksi hyvänolon tunteeksi.

Havahdun hieman hätkähtäen omista mietteistäni, pientä jännitystä tuntien.
Osittain juomattomaksi jäänyt aamukahvini on jäähtynyt muumimukini pohjalle.

Nakkaan ne helttaani, kaataen loput vielä keittimeen jääneet mukiin, maitoa, toinen voikku.
Istun tuoliini katsahtaen ulos. 

Aamu-usva näyttää lähes haihtuneen, kylmyyskään ei haittaa. Suljen ikkunan, vetäen samalla villapaidan ylleni. Arjen elämää ilman satua tai tarua.

Sointuiva musiikki, pehmeä-äänisellä espanjan kielellä laulettu tanssivasta brunetesta, soljuu tajuntaani hitaasti jostakin taustalta, sitten selkenevämmin, yhä selkenevämmin

Musiikki soi; baila morena, baila morena, baila morena...

tiistai 23. elokuuta 2011

Ilta-maxi

                   

                                                                                                       

                                                                           

Ystävyys on asia joka saattaa joskus muuntua toistaiseksi voimassa olleeksi, näin oman tehtävänsä täyttäneenä.

Taakse jääneinä ovat myös nuo keväisen runsaat lehtilööppien otsikkoiden retostelut, yhdet talokaupat, muut jatkuvat esilläolon mässäilyt, liiat soittelut, muut kirjoittelut asian tiimoilta.

Seestyvää, kuten ulkona nyt selkeytyvä taivas, sellaiselta elämäni nyt näyttäytyy, tällä hetkellä.

Olkoonpa onni hektistä, hetkittäistä, tai jopa pysyvää, kannattaa nauttia tästä tunteesta, oman elämäni pienistä kohokohdista.

Tälle saavutetulle olotilalle, odottanut, tavoittanut, sydän aina sykkii, siitä iloiten.

maanantai 22. elokuuta 2011

Iltamaxit

                       
                   
                                                              


                     Kun päästää toisen henkilön lähelleen seurauksena voi olla pettymys.
                     Kuitenkin se voi olla sinulle eräs elämäsi onnellisimpia hetkiä.
                    Onnellisuus saa sisäisen voimasi kertaantumaan, vahvuutesi lisääntyy!
          
                     Puhe lahjana on voimakas ja suuri. Jakamisen lahja on korvaamaton.
                     Tartu käteeni, ole pelkäämättä, huomaat kuinka voimasi kasvavat!

                                                          Hyvää yötä toivotellen.
                    

Aamumaxi

                        

Pilvistä, hieman kuin syksyisen harmaata on päiväni näkymä, näin ikkunasta katsoen.
Istun hörpittyäni aamukahvini muna-voikun kera napaani jo appo-aikaisin.


Hiljaista on ollut myös aamun varhaisina tunteina täällä sivustolla. Vierailijoita, sekä yökukkuvia, huonosti nukkuvia lukijoita ei tänä yönä ole sivullani näkynyt, vieraillut.

Eilen, kuten viimeisten viikkojen aikana tuntuu tämä kasasiipelijän sivusto piristyneen
runsaiden vierailujen johdosta. 

On kuin oleilisin, elelisin, eläisin jälleen elämäni erästä uutta kevättä. Hienoa niin!

Ei, ei vieraillut edes tuota aamulaivaa, joka harvakseltaan piipahtaa aamuyön tuntien hiljaisina hetkinä, puhumattakaan pirtsakasta arana negrasta, joka niin usein aamuyön tunteina on uskollisesti sivujani selaillut.

Hienoa on saada huomata etteivät tumman hennon syysorvokinkaan jatkuvat vierailut ole laanneet suomasta ainaista uteliasta, ;) minulle yhäti hehkuttavaa sulosuosiotaan.

Nukahdettuani iltasella makoisaan, niin rentouttavaan uneen, heräilin tähän aamuun vasta kuuden jälkeen, tavallisemmasta ylösnousuajastani poiketen.

(Kenties tästä tulee uusi totuttu tapa meikäläiselle vielä vanhoilla päivilläni. Olenhan lähes koko ikäni alkanut tepastelemaan jo aamuvarhaisesta, jota nykyherätys ei ole.)



Syksyn ensi muistutus ainaisesta, väistämättömästä saapumisestaan antoi itsestään
jo viime maanantaina ensimmäiset merkkinsä, pudottaen tuulen mukana ensimmäiset 
kellastuneet puiden lehdet nurmikolle, kuin hieman varhaista tulemistaan ennustaen.

Syksy selkeyttää, paljastaa, myös käytöstapojen muuntautumisen, vamistautumisen tulevaan. Poissa, taakse jäänenä alkaa olla keväinen riehakkuus, kesän vallattomuus
jättäen jäljelle alastoman seesteyden, suunnaten villit ajatukset arkisempiin asioihin.

Syksy saapuu väistämättä, tuoden kannoillaan talven, millaisen, jäänee nähtäväksi.

Kuitenkin talven jälkeen saapuu taas, väistämättä iloinen ja vallaton kevät, kannollaan kesä. Mutta millainen syksy ja talvi tulevat olemaan kohdallani. Entä seuraava kevät.

Missä olet silloin Sinä, missä olen Minä. Missä kaikki muut, lapseni, ystäväni, tuttuni.
Aika aina aikaa kutakin, sanotaan. Elämän kiertokulku jatkuu väistämättä. Edelleen.

Toivottavasti voimme olla yhdessä myös silloin, saaden kaikki tuossa kiertokulussa 
 yhäti vielä mukana.

Hyvää alkanutta päivää Teille kaikille, runsaille lukijoilleni.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Halauksen voima.

                                    

Halauksessa on voimaa, merkitystä, tarkoitusta, paljon enemmän kuin ymmärrämme!

Niinkuin pikkulapsella joka on kaatunut, loukkannut itsensä, tai on muuten peloissaan päästen vanhempansa syliin lohtua hakemaan, sitä saamaan, jonka johdosta olotila alkaa helpottaa saamiensa hyväilyiden ja hellyyden ansiosta.



                                                                                                                                                
Tätähän me muut, juuri me, aikuiset ihmiset olemme vailla, sitä kaivaten ja haluten.

Kun saamme halauksen joltakin ystävältämme, kumppaniltamme, rakkaaltamme, osoitamme näin kiintymystä ja osanottoamme, vallitsevasta tilanteesta riippuen.

Halaamisella on eritäin myönteinen vaikutus, ikäänkuin silmin havaisematon energia, kokonaan uusi virta, alkaisi valua jostakin tuntemattomattomasta meidän sisällemme.

Myös halauksen antava henkilö kokee tämän saman tunteen.

Usein myös pienempi, hieman hellä kosketus pystyy purkamaan kahden osapuolen, kenties toisilleen outojen ihmisten väliset keskustelujännitykset lähes kokonaan.

On myös paljon tilanteita joissa pelkkä lähes huomaamaton hipaisu käsivarteen luo
läheisyydentunteen.  Tieteellistä näyttöä meistä kukaan tuskin tarvitsee uskoakseen tuohon kosketuksen parantavaan voimaan, koska sitäkin on olemassa.

Mangneettikuvauksella aivoista otetut kuvat kertovat kosketuksen tai sivelyn voiman
siirtyvän iholta aivoihin, suoraan niiden mielihyvää tuottavaan keskukseen.

Fyysisen läheisyyden tunne saa uuden merkityksen. Meidän siis ehkä pitäisi ja olisi suotavaakin kosketella enemmän toisiamme aina silloin kun se on soveliasta, sitä sen kummoisemmin ujostelematta, muiden mielipiteistä, läsnäolosta piittaamatta.

Ainakin näin menetellen, meillä olisi hyvä syy tehdä sitä heille jotka ovat yksinäisiä.

lauantai 20. elokuuta 2011

Saari

                      

Saari.
Niin.
Siellä se yhä edelleen on. 
Sijainti kaukana vaivalloisen meri-matkan takana aavan ulapan laitamilla.

Aina syntyhetkensä alusta alkaen on sen rantoihin tyrskyten lyöneet roimat aallokot kuten syys- , kevätmyrskyt, sekä muut ahavat ovat vankkumattomilla voimillaan pyrkineet murtamaan osin myös onnistuen hieman muokkaamaan näitä karun kauniita ja kiehtovan karikkoisia rantoja ja rantakarejaan. 


Kauan ovat meren aallot niihin tyrskynsä lyöneet pärskeiksi hajoten, milloin rajuimmin, leppeämmin, hellemmin, harvoin mitä hempeimmin hyväillen.
Leikkisimmillään ollessaan kutsuen kietoen helposti mukaan vallattomaan menoonsa siihen kiusoitelevasti ilkamoiden aina mukaansa kisailemaan houkuttaen.




Kuin aikoja uhmaten vakaasti se vielä edelleen kohoaa juuriltaan paljastaen jyrkät rantansa tuoden ne selkeästi esiin heti auringon säteiden haihdutettua aamuisen kosteuden, häätäen pois verhoamasta rinteet, saade rantansa esiintuovan näkymän.

Kaikki nuo eri osatekijät ovat kukin parhaansa mukaan yrittäneet muovata saarta mieleisekseen, osittain onnistuneet, vaikuttaen hieman sen pinnan muotoutumiseen. 

Kuitenkin nämä ovat hiomalla ja murtaen saaneet karikkoisten rantakivien terävimmät kulmat sileiksi niistä turhat särmät poistaen, antaen näin myös mahdolliselle
rantautuvalle alukselle paremman tilaisuuden, tuoden samalla tilaisuuden nähdä myös kaikki hionnan esiintuottamat erilaiset kuviot ja muodot.



Silti yhä vielä sen rannat ovat kivikkoiset vaikeat lähes luokseen päästämättömät, vaatien lähestyvätä alukselta matalapohjaisuutta, luovintataitoa, sisukkuutta, päättäväisyyttä, ennen kuin nuo vastustamattomat kutsuvana kiehtovat katajamäntyiset kanervikkoiset rinteensä voivat tarjota lepopaikan ja suojan rantaan päässeelle alukselle.  



Aikojen myötä sen erääseen matalaan heikompaan kohtaan on muodostunut tyveinen seesteä lempeän hellivän hienon hiekan kuorruttama poukama. 

Tuosta poukamasta kohti huipun lakea alkaa maastoon sulautuva huomaamaton, 
lähes umpeutunut polku, joka alkaa kohoamisensa kohti saaren ylintä huippua.

Poukama jonne vain muutama harva hyvin luovimaan onnistunut, kevyt-soutuinen vene aiemmin onnistunut pieneksi hetkeksi rantautumaan.  
Veneet, nuo jotka saari avosylin on ottanut vastaan kunnes nämä karut elämän olot ovat pakoittaneet ne lähtemään muualle, aurinkoisemmille tyvenemmille rannoille.

Kuinka niin monet uljaat ja upean loisteliaat purje- ja matkaveneet ovat aikojen saatossa ylväästi saaren ohittaneet sille suurempaa huomiota suomatta, jättäen muistoksi jälkeensä rantoja huuhtelemaan ylvään ja korskean keulansa tuottamat vellovat aallokot.

(Kuitenkin saari muistaa. Muistaa hyvällä sitä kauan, ensin kauempaa, sitten yhä lähemmäs uskaltautunutta alusta, oma kuvauksesta päätellen vanhempaa kalustoa edustavaa rahtilaivaa, jolle tuo hienoinen ruskeasävyisyys antoi pirteätä ilmettä.)

Kuitenkin niin monen tälläisen upean aluksen, saari niin toivoi rannalleen saapuvan, unohtaen omat matalat karun kiviset, louhikkoiset tyrskyisät rantansa, näiden osoittautuessa kuitenkin liian vaikeaksi lähestyä lähes kaikille noille "paremmille" alustyypeille.

Muutama nopea uljas olemuksinen pikavene on liian vauhdikkaasti saarelle pyrkinyt karikkoja huomioimatta, siinä haveritta onnistumatta. Samoin on käynyt liian hitaasti hiljaa lipuen lähestyville muhkeille purjeveneille, joiden pitkä syväystä vaativa köli on aina estänyt rantautumisen.

Soutuveneille matka on myös ollut pitkä ja rasittava rannan tyrskyjen lomassa, näiden usein estäessä noiden hentorakenteisten veneiden luovimisen karun kivikon lomassa.

Kuitenkin jostain kaukaiselta aavalta saaren rantaan on nyt tuulien tuomana eksynyt optimisti-jolla, pienenpieni vene, juuri tuo jolle rantautuminen ja ankkurointikin on viimein onnistunut, saarta kauan kauan varoen lähestyttyään, lopulta kepeästi rantautuen nousten rannalta alkavaa polkua kivuten hetkessä saaren huipulle asti.

Tiedättehän tuon veneen optimisti, jolla, joka on tuollainen pieni, siro, nopealiikkeinen, kevytsoutuinen, mutta myös hyvinkin kiikkerä soutajan purjedittavaksi ja hallitavaksi.

Opimisti, nimi jonka opiskelijat sille ovat antaneet joka ominaisuuksiensa ansiosta on myös kyennyt selvittämään rannan karikot sekä tyrskyt kiikkeryydestään huolimatta.

Tuosta laguunin tyvenestä poukamasta lähtevältä polulta kapuaminen alkaa kohti saaren tuulista, avaraa lakea, ylös kohden huippua, kohoten korkeammalle, kunnes saavuttaa laen, muutamien tuulen tuivertamien katajien, varpukasvien, mäntyjen ja havun neulasten kirjoman laen.

Tämä sama laki josta saari seuraa eläämänsä aamuisin vielä ilmestyvää auringon kehrää loistettaan ihaillen, kuten myös kauas meren taakse painuvaa auringon laskua.

Myös kesän kuutamot, yön pimeimpänä aikana kuunsilta, sekä taivaalla loistava tähdistö etenkin näinä kuulaina suomen syysöinä. 
Vaikuttavaa ja mieleenpainuvaa. 

Vielä tänäänkin tuolla saarella aurinko noussut sukeltaakseen iltasella jälleen takaisin meren taakse, palataakseen amun sarastuksen myötä jälleen valaisemaan.

Kumpa vielä huomenna ja sitä seuraavinakin päivinä yhä yhdessä voisivat nuo nähdä samat edellä kuvatut auringon ja kuun loisteet, niiden hohteet ja tähtien välkkeet.

                     

Päivä saarella alkaa rauhoitua illan painuessa kohta mailleen hämärän saadessa pian enemmän valtaa. Laiturin teon voi siirtää huomiselle, huoahtaen päivän tapahtumista!

                                Lauantai iltaa toivotellen kaikille lukijoilleni.

perjantai 19. elokuuta 2011

Jupetan plogivideoon liittyen...


                    


                                                                           
Koska kommentointi ontuu edelleen ja vain harvoihin päsee kommentoimaan, videoon viitaten sanoisin, mikäli niin on, kannattaa ajatella vaikka yölinnun sanoitusta omalta miehiseltä kannaltasi.

Sulle Mä tarjoan paikan kainaloon...  

Rautavaaran tapaan:
...yksi jos jättää, niin toinen jo ottaa...

Toisaalta yleensä aina on vähintään kolme mahdollisuutta. Jäädä, tulla, tai mennä.
Lisäksi, jos on vain kaksi mahdollisuutta, ellei useampia, niin mahkut on tasan.

Se mikä kirvelee ehkä eniten on kun elämässään menettää jonkun, hivuuttaen pois hiipumalla, voimatta sille mitään, kuin vaan katsella vierestä, olipa syynä sairaus, toinen työnantaja, työpaikka, nautinto-aineet, tai muut ihmiset, tai ihmis-suhteet.

Hyvää kaunista syyselon päivää kaikille lukijoilleni.

torstai 18. elokuuta 2011

Ilta-miete.

                       

                                                            


               Niin hellästi, herkästi Sinua kosketin. Kuitenkin. Kaikki sinussa järkkyi!

                                                               Hyvää yötä!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tilinpäätös.



Kun niin moni kysyy ihmetellen minkälainen olen, miksi käyttäydyn tavallani niin, näin ja myös noin.  
Millainen olen, pahis vai kiltti, jotka kysymykset niin usein olen saanut myös kuulla.



Olisiko oheisesta sepustuksesta mitään osvittaa noihin muihin toteaviin kysymyksiin.

Mitä kommentteihini tulee, tykkään joskus hieman shokeerata, varsinkin pelkkää silkkaa piruuttani! 
Etenkin sellaisissa asioissa joissa tunnutaan joskus olevan täällä niin kovin kovin tosissaan. 
Tässä tyylissäni aion pitäytyä edelleen.

En voi lisäksi ymmärtää että aina pitäs muistaa merkitä jonkunlainen hymynaama siihen kohtaan jossa vitsin pitäisi sijaita, muuten sitä murjaisua ei aina kyetä oikein ymmärtämään. Mutta onhan tämä käytösmalli myös toisaalta selkeä.

Toiset pitää meikäläistä suoranaisesti pelkkänä mulkkuna, toiset tyhmänä, toiset huumorittomana, toiset rehvastelijana, saattaa joku kehua ja ihaillakin meikäläistä,
kenties jotku jopa rakastavat, joku on halunnut omia kokonaan.

Seuraava teksti on eräältä markkinointisivustolta, jonne aikoinani eksyin kuvattomana ja jotenkin piti saada tehtyä itseäni tykö, ja kiinnostukset minua kohtaan heräämään.

Minusta.
Notice!
Täällä vastaasi päällistelee, extrovertti, pygnikko. Yli-ikäinen, elämässään elähtäin venähtänyt, epäcurrantti kauppatava. Jollain konstilla se tars tuupata markkinoille, ja konnei puhheenlahjat tunnu piisaavan, tars sit koittaa tälläilä kraapustamalla, jos semmonen onnais.

Isokokoinen, hyvätapainen, kiltti, humorikas, avoin, välitön, ystävällinen. Ei hännystelijätyyppinen
mielinkielin mielittelijä, latteuksia lateleva supliikki, ja myös näitä em. suvaitsematon.
Uskonnolisuuden ja kaiken siihen liittyvän harmonian hyväksyy, ellei siitä ole muodostunut
erillinen ismi, tai "muu" must juttu. Politiikkaa ja ateismia ei tahdo sietää.

Ei tarjoa/vaadi/halua, pusipusihanihania, Ei kärky/halua/ihannoi, sijoituksiasi, autoasi, korujasi, kristallejasi, muita helyjäsi, rakennekynsiäsi, omaisuuttasi, titteleitäsi, koiriasi, konejasi, ismejäsi, vaikutusvaltaasi, nuorasta talutteluasi, narttuiluasi tahi muita näitä turhanpäiväisyyksiä.

Vastaasi täällä pällistelee tosimiehistä poiketen oikee könsäkäs. Eteesi kulmantakaa ei ekax kuitenkaan pelmahda kärsä, ei ehkä nenäkään, mutta sinua kohti toljottaa kaks niin, ah, niin sinnikästä, ex-sinistä, tihruista siansilmää, että. Ehkä jopa joskus pullonpohjien avustuksella, hymyten, niin kuin elokin joskus, risaisin hampain. Muttamuttamutta.

Huolimatta totisesta, skannaavasta, lammasmaisesta toljotuksesta, olio ei ole niin paha, kuin äkkiä luulisi. Enimmäkseen jopa peseytyy itse, muttei siittä hajut huonone.
Pukeutuu vaatteisiin, käyttää, pesuaineita, hajusteita, kenkiä, puuvillaa, flanellia, etc. Eritoten pitää se arvossa, naisen askarta, kälkättävää kieltä, ja liukkaita töppösiä.

Nainu on, ja lapsia, eronnu, karannu, kerran vaan poisjuassu. Väkivaltanen eijoo. Päälletulon saattaa torjua!! Romanttinenkin, nuorenpana jo, intistä kirjoitteli, rakas muija, aikoinaan. Tunteitakin on, niin paljon että ennen joka-aamusen kemiantuatannon harjoittamista, niistä toisellekkin hetkeks palan mielihyvin soisi.

Seisoo omilla jaloillaan, mitä nyt tuulessa ollen, kuin se entinen jätkänräkä piikkilanka aidassa, ei pysy, muttei puttookkaan, habitukseltaan vaikuttaen niinkuin jo alumperinkin vanhoihin nahkoihin, hätäisesti, pula-ajan aikana, kiiruussa rustatulta.

Kevyt soutuinen, koko huomioiden, pientä luovintaa saatta esiintyä sopivassa myötälaitaisessa.

Harrastuksina on ollut työ, siihen asti kun sitä on ollut tarjolla. Nyt, oleessan lähes tarpeettomana
tiedä minkä etusijalle nimeäisi. Musiikki kait. Tanssiimusiikki, operetit, kaikki kaunis, sointuva, on mielimusiikkiani. Tosin pidän suuresti myös rymikkäistä latino/gipsy/5-60 lukuisista suosikkikappaleista. Käheät raspikurkut, nainen/mies on suosikkien joukossa.

Harjuinen, kallioinen, tuoksuva mäntykatajainen metsä, muurahaispesän hajuineen on parhainta
mitä kesäaikaan voi haistia, ketokukkaniittyjen mesimakeaa tuoksua kun emme enää voi tuntea.
Nuoskainen tykkylumimetsä, puhtaat, raikkaat, auringon kovettamat kävelyhanget ois ihania jos niitä olisi. Jäkälänummia kenties vielä saattais jostakin sivummalta löytyä, kuten soliseva, raikas metsäpurokin.

Parhainta mitä elämässäni tiedän, on vastasyntyneen tuoksu, tuhina, ääntely, haukottelu, liikkeet, varpaat, pikkuruinenen suppusuu, hämmästelevät, ilmaisevat elkeet ilmeet.
Lapsen lapselta saatu poskisuukko, halaus, tai isoisän taluttelu pikkurillistään, kanssa etusijoilla

Ruoassa kaikki tulisesti maustetut ja itämaiset ruuat on suosikkeja. Mutta kaikki kelpaa mainiosti.
Pidän myös omasta vaatimattomasta kokkaamistaidostani (josta usein nautin). Chili on herkkuni, kuten valkosipuli, viis ja mustapippuri, neilikka.

Mielestäni jokaiselle pitäisi suoda ihmisarvo, tehden toisille sen mitä meistä kukin haluaisi itselleen tehtävän, muita loukkaamatta, muut huomioiden, erilaisuudet sietäen.

Laulaminen, niissä kipaleissa johon ääneni luontaisesti sopii, on mulle sellainen mast juttuni.
Pidän erittäin paljon laulamisesta. Samoin yleisöni, toivomusesityksineen. Karaoke ja kuorossa.
Kylmä suihku, amme ja siinä löhöily, suihkussa laulaminen, brandy, kozel, punkku, ja sitten sikari,
backwood tai parempi, käy harvakseltaan, ei sisätiloissa. Hyvä kirja, shakki kuuluvat ajankuluun.


MITÄ ETSIN!

Voi justus kun tuli vaikeeta. Mutta arvostan eritoten, mikäli elämänmallisi ei ole joku teennäinen salatut elämät, tahi joku muu vastaava, jolloin voit sivuuttaa koko sivuni.

Toiveihaaveitautopioitanihan on niin monta, saavutettua, saavuttamatonta, elämän poluilla eteen tupsahtanutta, ja niille haihtunutta, hautautunutta ettei paremmasta.

Se mitä haen, on kuitenkin sellainen konstailematon tasainen ihmis-suhde, jos sellainen on vielä mahdollista löytää. Ilman sen suurempia ehdollistamisia, välitön, reilu, rehti. Epätoivoinen en ole, umpeenkasvanutkaan, yksinäinen kylläkin ajoittain.

Jokaista meitähän on muokannut, (muokkaako vieläkin) ikiomat pelot epäonnistumiset, kaikki muut negatiiviset kokemuksemme.

Utopia; #1.
Ääni. Tummat, syvät värit, myski, "mausteisuus", mahdollisesti 7-korkoisin sandaletein varustettuna, perikydillä, verkoin, saumoin, tummasilauksella, kaunis 40-lukumalli avokkaat, tahi tv:ee juontajien/kuuluttajien malli, muotia seuraamattomat, on suosikkilistan kärjessä. Kaikki tuo ilman fetismiä, jollainen en todellakaan ole.

Tosin anlyyttisyydestäni huolimatta, tokihan muutkin värit, kokonaisuudet, kelpaavat mainiosti.
Samalla tosin ihmettelen suomalaisten naisten hirmuista, ruskean-punatukkaisuuden määrää.

Reaaliteetti;#1.
Mutta mikäänhän ei tietysti voita, kunnollisia, polvipituisia villasukkia, jotka niin somasti töpsöttäin liikuskelisivat kammarin ja köökin lattialla, niitänäitä askarrellen, vaikkapa joskus ainoihin ainoihin tungettuina. Jos siinä heilus vielä ponnari, tai nuttura niin, A Vot. Kak.

Facta;#1.
Viiveettömyys, välittömyys, viiveetön sähkönjohtokyky, toimivasti yhdessä, kevytsoutuisuudella ja huumorintajulla varustettuna, ois sellanen ihanne. En ole mustasukkainen, dominoiva, narsisti, enkä myöskään sellaisista koskaan pidä.

Pidän: #1.
En ole mikään kronkeli, yleensäkään. Kaikkiruokainen olen pyrkiny olleen, mitä tulee, ikään, kokoon, rotuun kattomatta. Kaikki on melkein kelvannu, mitä sitten enempi ponnistelematta kiinni oon saanu. Kaikkien tosin vaapaaehtoisesti luovutettua. Mennynnä oon näitä elämäni kemuraiskiharaisia kinttupolkuja hippulat vinkuen, sekä kuoppaisia maanteitäni, sen, mitä hittaimmat eijjo tötteröillään keriinny kilometrejä tehtaileen..

Näin ollen ja tästä johtuen, ei sauma- tai villasukan mallilla ole niin suurta merkitystä
Joka kerta, kun asiasta on tullut molemminpuolinen loppuunviety johtopäätelmä, ne ovat siirtyneet oma-aloitteisesti sivummalle, lähestulkoon melkeempä itsestänsä.

Reaaliteetti;#2.
En pidä/ihannoi narsismista, muista ismeistä, politiikasta, vallanhalusta,
ehdottomuuksista, pilkunnussinnasta. Narttumaisuus, muiden huomioimattomuus, liikenne mallin minä itte, isolla tai pienellä M-kirjaimella kuuluu edellisiin miinuksiin.

Inhoaminen;
Vanhan miehen istumaton ponnari, piikkiparta, bootsit, piikkikärjet, liiat haju-/partavedet, liioilla koruilla ja tatuoinneilla pröystäily, sekä liiat lävistykset. Heikko omaminä, kateus,mustasukkaisuus, kahlitsevaisuus, liika komentelu, teennäisyys, snobismi, selkääntaputteleijat, hyväveli yhteisöt. Huumorin puuttuminen, ja sellaiset jotka sitä mainostavat, joilta sitä ei tosiasiassa löydy.

Me, meidän, meille, sanojen käytön puuttuminen. Liiat, minä, minä itse, kun minä, minä henkilökohtaisesti, ilmaisut kertovat myös jo liikaa ihmisestä, ajatus/käytös mallisuudestaan.

Matkaillukkin;#1.
Kielitaitoo löytyy, semmon välttävä ensiapu, puhe- ja ilmaisukieltäkin joiltakin omimmilta osiltaan.

Jotenka, mitäs, jos oot tänne saakka jaksanut lueskella, ja seuranhakusi on todellisuus pohjainen, perustumatta ilmaisuhaluun blogikirjoituspalstan ohittaessa muut hakemiset.

Niin mikäpäs estäisi ottamasta yhteyttä, meikäläiseenkin, otetaan selvää toisistamme
muuksihan en tästä muutu, mutta jos mittasi riittää, niin oi, tule ja puserra, pällistellään
lisää toisiamme, jos niin sattuisi käymään. Kattellaans kuinkas käy. Joten, laitahan viestiä.
 

Haaveiden elokuu.

       


                        Jokin lauluista aina soimaan jää, ja se kertoo hetkistä sen...

                        Yksi laulu on siinä, kun rakastaa, ja se toinen on silmissä sen
                         jonka käsi vaikka sen ojentaa, on kädessä vieraiden.
                        Yksi laulu on siinä se läheisin, se on siinä sen portilla vaan,
                         jonka luokse tulla voi avaimin ja se avaimin suljetaan.
                                                        -J. Jokinen-

                        
                         Haaveissain istun mä hiljaa, haaveilen haaveilen vain,
                         kumpa tään eloni voisi, haaveiden lain taivaltaa.
                         Haaveet on kaikille suotu, niitä ei riistetä pois,
                         niissä on ihminen aina, kauniisti ain rakastaa.

                         Kauniita haaveet on aina, suruja niissä ei näy,
                         surut on muualle luotu, haaveisiin luotu ei lain.
                         Kauneimman kuutamosillan, haaveista voin rakentaa,
                         myötä sen luoksesi saavun, yhäti ain uudestaan.


                         Luonas voin haaveissa olla, hellästi sua rakastaa,
                         haaveissain ei kukaan toinen, sinua omakseen saa.
                         Silmäni kiinni kun painan, hymyilen haaveissain,
                         suudelman hellän mä tunnen, haaveissa haaveissa vain.

                         Haaveissain istun mä hiljaa, katsellen kuunvaloon päin,
                         ei haaveitain kenkään voi tietää, yksin ne minulle vain.
                         Jos mulla ei haaveita oisi, ois raskasta eloni tää,
                         en koskaan vois luoksesi tulla, onnea haaveni tää!
                                                          -Anneli-                  (Tango)

                        
                         Toivoisin olevani Sinun rakas Nallekarhusi,
                         niin että aina, kun kaipaat todellista ystävää,
                         ottaisit minut syliisi, silittäisit poskeani,
                         katsoisit minua syvälle silmiin, ymmärtäen, rakastaen.
                         Ja aina, kun kaipaat lohduttajaa, ymmärtäjää,
                         saisin ottaa sinut käsivarsilleni, syliini,
                         hyräellen tuuditella, hiuksiasi silitellen kuiskata korvaasi,
                         kaikki on hyvin.
                                                             -Marleena Ansio-