sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Soitellaan... Karaokea!

                           

Olipa kerran taas, ajassa taakse, niin kuin se usein ilmaistaan.

(Tänään motellin telkkarista tulleen, nettideittailusta kertovan jutun siivittämänä seuraavaa.)

Tilanne muutama vuosi sitten, jolloin eräs nainen ja miespuolinen tapasivat toisensa
useampien suomi sivujen kautta vaihdettujen, vajaan parin viikon viestinnän jälkeen.

Syntyi tilanne jossa muutaman, siis yhden yhteisen, yhdessä vietetyn hetken jälkeen huomattiin viihdyttävän toistensa seurassa.
Tämä johti läheisempään, lähes välittömään yhdessä olemiseen.

               

Nainen työskenteli toimistossa, jossa hän oli ollut jo kauan. Nuorehko, ei missi,
ei leidityyppi, vaan hellän naisellinen, suloisen pehmeä, miestä seitsemisen vuotta nuorempi.

Aika vierähti yhdessä rattoisasti illasta aamuiseen hämärähetkeen asti, aina kun miehen työtilanne sen arkisin, sekä viikonlopuisin teki mahdolliseksi.

Hellä, rentouttava, lämmin, oli aina tuon yhdessä vietetyn yön lämmittävä muisto, joka aamusella päättyi yhteiseseen alastomina vietettyyn aamukahvihetkeen, verhottomassa keittiössä, ikkunan ohitse kulkevista piittaamatta.

Hyvästelyt aamulla, ennen töiden alkamista, miehen poistuessa omiin oloihinsa, kuvioihinsa, johon hänellä oli vajaan kolmen vartin verran ajo-aikaa.

Ensimmäisenä aamuna naiselta tullut soitto hieman yllätti, etenkin kun aamuerosta oli
kulunut edes puolta tuntia. Tämä toistui vielä toisen kerran aamupäivällä, sekä iltapäivällä, ennen naisen työajan loppumista, jatkuen vielä vähintään yhdellä iltasoitolla.

Soittelu jatkui sekä myöhäisen illan viimeisinä tunteina tulevana soittona, jota seurasi vielä hyvänyön toivotus tekstiviestein, johon mies kohteliaasti vastasi, johon taas hän omasta puolestaan...   

Soittojen säännöllisyys oli lähes sama, vakiokuvio, koko yhdessäoloajan.
Tätä tukivat lisäksi monet päivittäiset ja etenkin myöhäiset, keskiyön monet viestitykset.

Näin jatkui yli kymmenen viikon ajan, kaikesta siitä huolimatta, vaikka he näkivät lähes aina, perjantaista maanantai aamuun, usein vielä viikolla.

Asiaa, päivittäistä,  ei tuntunut sen kummempata olevan, kunhan halusi tietää, missä ollaan, mitä tehdään, on tehty, kuinka voidaan, mitä kuuluu, kertoili omista asioistakin.

Tilanne kulminoitui lopulta, miehen otettua tähän soitteluun hieman jyrkemmän, hyvin kielteisemmän kannan, johtaen lopulta peruuttamattomasti; Suhteen päättymiseen...

                

...muutamiin kauniisiin muistoihin joista parhaiten muistaa pehmeät, aina suudelmaan valmiit, muodokkaat punaiset, verevät huulet, suuret tummat vertikaaliset pystyovaalit, pihat, koot, osaavat, vaativan herkät kädet, pitkän tulikuuman nautinnon,
muistaa vartalon antaman lämmön, nuo läheisyyden hetken tuottamat tuntemukset.

Muistaen myös yhä monet, yhdessä nukutut yöt, kädet toisetensa ympäri kietoutuneet, ensin kasvokkain, kunnes toisen kääntyen, käpertyivät sylikkäin toisen selkäpuolelle, käsien kiertyessä toisen rinnustalle, alemmas lantiolle...  ...nukuttaa.. 

Muistaa alastoman vartalon tuottaman lämmön, kuumuuden, pakaroiden kiehtovan kosketuksen, alkavan sykkeen, pehmeät, talvisen yön hellät hetket.
Muistaa monet hellät kuiskailut, jotka kertoivat, kuinka hyvä on tuon ranteensa päällä, kainalossaan tai käsien otteessa viihtyä.

Hetket jotka vain hetkeä myöhemmin siirtyivät ikuisiksi ajoiksi muistojen loputtomaan, monivärisesti kirjavoimaan maisemaan, sieltä, sekä mielestään koskaan poistumatta.

Tämän pituinen, tuo muisto!

                    Hyvää sunnuntai iltapäivää toivotus kaikille vierailijoilleni.

10 kommenttia:

  1. Lyhyt romanssi, jonka päättyminen lakkaa tuottamasta kipua...ajan kuluessa tarpeeksi kauas tapahtuneesta.

    VastaaPoista
  2. Tuhkimo.
    Kerrotaakoon nyt, että tässä ei ollut kipua, ei kiihkeää rakkautta.

    Sensijaan ainakin miehellä, hyvää hellää yhdessäoloa. Toiveikkuutta
    ilman suurempia odotuksia, tai vaatimuksia, joiden ansiosta ei myöskään tullut pettymyksiä.

    VastaaPoista
  3. mikäköhän tätä miestä vaivasi? Tai mikä ei vaivannut? Nainen oli selvästi hirmu rakastunut. Mahtaako tarina kertoa, miltä hänestä tuntui kun mies niistä lemmen viesteiestä noin suuttui?
    oliko nainen siis miehelle vain hetken viihdyke eikä merkinnyt mitään ihmisenä?
    toivottavasti nainen ei surrut mokomaa miestä liian kauan.. tuli vaan mileen kun tää naapurin rinsessa kirjoitti hirmu pitkän kirjeen armaalleen kun hää lähti oliko nyt kuukauden pois, en muista, mutta se idea oli niis kirjeissä että joka ikiselle päivälle oli oma viesti, täynnä rakkautta.. ne kertoi siitä heidän häissä.
    ajatella jos tää sulho oliskin niistä viesteistä ruvennut rinsessaa hylkimään .. voi voi.. ei onneksi ollut niin tyhmä vaan kertoi tarinan ihan itse kyynel silmin.. se on rakkautta.. tämmösiä mummu ajattelee, mitä lienet mieltä..

    VastaaPoista
  4. Katri. Kiitos kommista.

    Mitäkö mieltä. Mutta kun kerran kysyt.
    Ehkä hieman heikentynyt tilanteen hahmoitusnäkökyky tulis ensimmäisenä mieleen...

    VastaaPoista
  5. Taisi olla vain jääsydän, tällä miehellä..lieneekö sulanut vieläkään..

    VastaaPoista
  6. Helmi-Nainen!

    Siitä on kauan, vuosia.
    Kokoajan se on pehmennyt pehmenmistään...

    VastaaPoista
  7. Herranen aika,,,aika kiihkeä naishenkilö kun ei antanut hetken rauhaa, kuka hullu sitä kestää?

    VastaaPoista
  8. Mustisbestis.
    Kerron lisää, ehkä plogissanikin.

    Eräs toinen nainen. Ikä hieman enemmän.
    Soitteli mulle yli 14 kk 4-5 puhelua päivittäin, aamu n. 7. illan 11 mennessä + textarit päälle.
    Vuosi joka tuolloin kului oli 2009.

    VastaaPoista
  9. jaa että hahmotusnäkökyky..oon kerra ollu hahmoterapiaa seuraamassa, se oli aika hassua toimintaa.. kun piti "kuvitella" jotta siinäs edessä olis istunu niiku joku "proplematikkohahmo" Ha ha.. en nähny oikee metsää puilta,nii siinä kävi, sitte kun vähän avittivat näin ison mörön ja läksin kiiruusti karkuun.

    VastaaPoista
  10. Katri. Just se. Hahmoitus-näkökyky.

    VastaaPoista