sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Lokakuun sunnuntaipäivää.

Kaunis on lokakuisen sunnuntain aamu, auringon nousun ensimmäiset valonsäteet.
Moni, niin moni meistä kirjoittaa ja haaveilee tulevasta, rakkaudesta, yhteiselosta.
Olimme sitten marketin tai muun sivu vaikutuksen alaisina.

Eräs elämän totuus meidän kuitenkin on syytä muistaa, ettei se mielestä unohtuisi.
Tuo totuus, joka aikojen saatossa on pysynyt,  pysyy siinä yhä edelleen, siitä muuksi muuttumatta!
   
Nainen ei juuri koskaan kykene unohtamaan miestä, joka on hänet joskus jättänyt.
Hän toivoo (rakastaa) miestä luokseen yhä edelleen, olosuhteista riippumatta.

                 

Ja. Mikä ihmeellisintä. Tuolla toiveella on usein hyvät mahdollisuudet konkretisoitua.
                 

Mutta nuo yllä kerrotut, aamuauringon suomat ensimmäiset valonsäteet;
Ne kertovat yön kulkijalle uuden päivän noususta, siihen hiljaisen lupauksen suoden.

Hieman samoin kuin kuivan niityn janoavaan pintaan putoavat ensimmäiset sadepisarat tuottavat lupauksen tulevasta runsaammasta ajasta, tai kuten heikko tuulenvire tyveneen juuttuneen purjelaivan purjeisiin, saaden ne hiljaa liikehtimään.

Aivan samoin on jälleen näkemisessä, lämpimät silmät, niiden ensimmäiset lämpimät katseet, kohdattaessa, aikaisemman vanhan särkyneen ystävyyden jälkeen,
luottaen suoden, antaen hiljaisen lupauksen.

Hyvin hautunut, chilin ja valkosipulin maustama, kermalla höystetty tulinen pataruoka odottaa seuraansa, mausteisen punaviinin ja hyvän jälki-sikarin kera.

Näin hienona päivänä tuon aterian voisi nauttia vaikka ihanan raikkaassa ulkoilmassa.
Mikäpä tähän tuliseen liemeen on dibata 16% kauraleipää (ravinto-opillisesti oikeaa)


                                                        Kiitos vierailuistanne.

7 kommenttia:

  1. Eipä ole tullut haikailtua yhdenkään miehen perään, joka on jättänyt......päinvastoin on kyllä käynyt. Ei ole vanha suola janottanut, kun yksi jättää niin toinen ottaa, näin se vain menee.DDD

    Kaunista syksyistä päivän jatkoa Maxi!

    VastaaPoista
  2. Nainenkin voi unohtaa,mutta
    unohduksen aalto kestää
    kauan, Kauan, KAUAN.
    Se aika voi viedä jo pois
    kauas taivaanrannan taa.

    VastaaPoista
  3. Ei oo muuten haikailtu... mutta ei niitä jättäjiäkään juuri ole. Jokainen "ero" on yhteistuumin tehty.. ja sitten unohdettu koko mies - siis tunnetasolla. Ja jos joku olisikin jättänyt, niin ei sitä takaisin huolisi, vaikka kuinka alkaisi ruinaamaan.

    Mutta miksi sä miehenä aina puhut naisten tunneasioista tai vastaavista. Ethän sä niistä kaikista (ajatuksista) tiedä yhtään mitään, ainoastaan heidän mahdollisista ajatuksista, jotka on sivunnut sinua. Naisia on pilvin pimein ja jokainen ajattelee omin aivoin erilailla.
    plöö...

    Hyvää yötä, natinati

    VastaaPoista
  4. Marizan. Huomenta.
    Kiitti kommistasi.
    Niin, yksilöllistähän tämä tietenkin on.

    Enimmäkseen kuitenkin naisella on mielessä kysymys siitä, miksi hän ei kelpaa naisena tuolle miehelle.

    Kyse on siis enimmäkseen evoluution tuottamasta (lisääntymis) ajattelumallista, joka nykykielellä voidaan ilmaista arvovalta tappiona naisellisuutta vastaan.

    Tämä silti, vaikka monia muita, oleellisempia syitä, olisi ollut enemmän vaikuttamassa tuohon eroon.

    Yksilöllisiin haikailuihin tässä en viitannutkaan

    VastaaPoista
  5. Tuhkimo. Huomenta.
    Kiitti kommistasi.

    Kaikkea ei voi, eikä kannata unohtaa.
    Muistot kantaa ja useimmiten kultaakin, tapahtumia kerraten.

    Ainakin toiset niistä.
    Kuitenkaan ei koskaan voi tietää mitä huomenna tapahtuu..

    VastaaPoista
  6. ÅYH. KasKas. MioVioletta. Huomenta.
    Kiva! Kiitos kommistasi.

    Ethän kuitenkaan nyt kärjistäne hieman liiaksi.
    Vedähän syvään ja rauhassa henkeä ;)) vaikka tuo väri pukeekin sinua erinomaisesti, kokonaisuuteen sopien.

    En, edelleenkään, ota kantaa yksilötasolla tapahtuneisiin eroihin. Kerron vain sen mitä tiedän.
    Mistä nyt pälpähti päähäsi tuon takaisin ruinaaminen, miesten osalta. Tasapuolisuuden takia tuon hyväksyn.

    Kuitenkin nyt ja tässä. Vastaus kysymykseesi!
    Miksi aina miespuolisena puhun naisten tunneasioista tai vastaavista. Puhunko niistä!

    En todella osaa, edelleenkään, lukea kenenkään ajatuksia. En edes yritä.
    Useimmiten käytännössä riittää pelkkä sanaton viestintä.

    Mielenkiintoinen on myös tuo ilmaisu; Jotka ovat minua sivunneet.
    Äkkiseltään se tuntuu jumalattoman ykspuoliselta näkökannalta.
    Eikö!

    Tottakai, jokainen nainenkin ajattelee omilla aivoillaan, seikka, jota omasta mielestäni pidän erittäin suotavana ilmiönä.

    Sen sijaan kysyn Sinulta; Miksi on aina etuoikeutetusti naisten oikeus arvostella meitä miespuolisia, kun te pidätte omia mielipiteitä lähes poikkeuksetta ainoina oikeina.

    Tätä näkökantaa ykspuolisesti esittettyinä en hyväksy, edelleenkään. Tähän voisin vielä lisätä etten koskaan ole ottanut täällä isompaa kantaa mihinkään muuhun kuin:
    1.) Feministisyyteen joka ei siis
    ole sensuellia naisellisuutta.
    2.) Liialliseen hienosteluun
    3.) Porukalla tapahtuvaan
    yksilön mollaamiseen
    4.) Yksilövapauden rajoituksiin
    5.) Ylvästeleviin esiintymisiin.
    6.) Huumorin puuttumiseen
    7.) "Minä itse" käyttäytymisiin.

    Mutta kaikesta edellä olevista kirjoituksista huolimatta, jatkamme niin tätä, kuin tulevia seuraavia päiviä, sulassa sovussa edelleen, sopuisasti kärjistellen.

    Oheinen linkki on tarkoitettu aamunavaukseksi, olipa tikut missä asennossa tahansa, takut tukassa tai vaikkapa taskuissa. :DD

    youtu.be/x3XbUzGs7fk

    VastaaPoista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista