ja laitteiden tuonti, myynti, markkinointi, huolto, sekä varaosakauppa oli "sallittua" ainoastaan suurille konserni-yhtiöille. Pienet hyvin rajalliset sisäänlämpiävät käyttäjä markkinat pyrkivät samaan, kuten nykyinen, viimeiset 20 vuotta jatkunut suuntaus jälleen, tosin nyt maailmanlaajuisesti tälläkin teollisuustuote-suunnalla taas osoittaa.
Kilpailua ei suurten koneliikkeiden taholta siedetty, ja mikäli "harmaatuontia" esiintyi
nämä yrittäjät pyrittiin leimaamaan aina hieman pikku-rikolliseksi ainekseksi joita tosin jokkoon myös mahtui muutamia.
Mutta joka tapauksessa vielä 1970 luvun puolivälissä oli aika, jolloin tiehöylistä oli huutava puute kaikkialla suomessa. Näitä oli käytössä ainoastaan TVH:lla jolla oli suomessa lähes 100% monopoli kyseisen uuden tuotteen ostamiseen.
TVL poisti käytöstä koneita uusien hankintojen tieltä ja vanhat myytiin yhdessä muiden käytöstä poistettavien koneiden kanssa huutokaupalla, mutta ainoastaan ja vain romuksi, siis pelkästään osiksi purettavaksi.
Myyntihetken jälkeen kaupan varmistuttua, myyjätaho katkaisi aina koneiden rungot
(jotka siihen aikaan olivat valurautaa tuon puomin mutkan kohdasta) polttoleikaten pätkiksi, kahdeksi tai useammaksi, niin ettei niitä enää voitu / kyetty entisöimään käyttökelpoisiksi, myös teräpöytä rikottiin joissakin tapauksissa.
Tämä myös myyjätaholta valvottiin aina ennen tavaran luovuttamista.
Näitä käytöstä poistettuja ei TVL:n käytännön johdosta myyty, ei edes kunnille tai
kaupungeille, eli pikku-yhteisöille joilla ei ollut varaa ostaa uutta kallista tiehöylää.
Uusien toimitusajat olivat huomattavan pitkiä TVH.n edun mennessä aina etuosto-oikeudella muiden tarvisijoiden edelle.
Olihan toki olemassa muutamia yksityisiä, yleensä yhden koneen yrittäjiä jotka tekivät
alihankintana työtä ainoastaan TVH:lle, tai pelkästään asfalttifirmoille (lemminkäinen).
Nämä eivät juurikaan uskaltaneet lähteä työhön muulle sektorille, edes tilapäisesti, sitoutumisen johdosta.
Käytettyjen ehjien koneiden tahallinen rikkominen johti kuntakysynnän ja yksityisten vaatimusten johdosta siihen, että koneita ei enää hajoitettu vaan sallittiin myynti myös kunnille ja kaupungeille.
Nämä poistomyynnit olivat lähes aina kirjanpidollisia poisto-myyntitapahtumia.
Tämän kaltaiset koneet tulivat usein myyntiin melkein suoraan työkäytöstä.
Ne olivat ikään nähden hyväkuntoisia sekä säännöllisesti huollettuja, myös kaiken vahtotarpeessa olevien osien kulumisen kohdalta.
Muutamia näitä tiehöyliä oli tuotu aikaisemmin ulkomailta yksityiseen käyttöön.
Selatessani aikaisemmin maitsemaani (konepörssi) lehteä silmiini sattui ilmoitus eräästä muusta, hyvin pienestä meikäläistä kiinnostavasta koneesta. Soitin ilmoituksen numeroon ja kuulin muun ohessa tämän yrittäjän liikeideasta joka toi maahan vanhoja, oikeita romuja tiehöyliä, rakentaa ne täysin kokonaan uuteen uskoon, nykyaikaistaa ne teknologialtaan sekä ergonomialtaa kokonaan uusiksi tuota runkorakennetta lukuunottamatta joka sekin oli muutettu taittuvarunkoisesti toimivaksi ja myydä ne tarvitsevalle taholle.
Tällöin ensimmäinen kappale oli myyty ja luovutettu asiakkaalle, seuraava tilattu odotti valmistumistaan ja luovutusta ostajalleen.
Tiekarhun elämää...
Esa Halttunen syntyi kiteeläiseen pienviljelijäperheeseen vuonna 1947. Pojan kiinnostus koneita kohtaan oli nähtävissä jo varhaisessa vaiheessa. Nuoren miehen tie veikin luontevasti ammattikoulun maatalouskonekorjaajan linjalle, jonka koulutusohjelma muutettiin jo opintojen alussa autonasentajan koulutukseksi.
Opintojen jälkeen Esa suoritti 10 kk asevelvollisuuden Karjalan Prikaatissa kuorma-autojääkärinä, mistä hänet palkittiin yhdistelmäajokortilla. Sen jälkeen Esa oli kaksi vuotta asentajana kiteeläisellä konepajalla siirtyen myöhemmin työnantajan ennenaikaisen poismenon jälkeen työnjohtotehtäviin. Työnantaja oli ehtinyt hankkia liikenneluvan, jota tarjottiin nyt Esalle. Esa siirtyi kuorma-autoyrittäjäksi, kunnes vuonna 1974 hän siirtyi tiehöyläurakoitsijaksi.
5-vuotias Esa äidin ompelemissa uusissa vaatteissa
Pienestä se alkoiVuonna 1977 Esa palkkasi ensimmäisen työntekijän ja ryhtyi yrittäjänä toimimisen ohella automyyjäksi. Kahdeksan vuoden työrupeama Ford-automyyjänä antoi hyvän myyntitaidon. Jo vuonna 1982 Esa rakennutti ensimmäisen 300 neliömetrin huolto- ja korjaamohallin. Kokoaikaiseksi yrittäjäksi Esa siirtyi vuonna 1985.
1970-luvun loppupuolella työntekijän täysipäiväisen työn turvaamiseksi alettiin kunnostaa urakoinnin ohella vanhoja tiehöyliä myyntiin. Veekmas Ky perustettiin vuonna 1982 ja Veekmas Oy vuonna 1984. Yhtiön osakkaina oli koko Halttusen silloinen nelihenkinen perhe.
Ruotsista tuotiin 1980- ja 1990-luvuilla ensin rahdittamalla, sitten omalla yhdistelmärekalla ja lopuksi ajamalla kaikkiaan noin 250 elinkaarensa lopussa olevaa, Ruotsin tiehallinnon myymää Nord-Verk-tiehöylää. Koneet peruskorjattiin Kiteellä täysin, ja niiden elinkaaret saivat uuden alun. Peruskorjatut tiehöylät saivat Suomessa suuren suosion ja ne myytiin lähinnä urakoitsijoille. Suuri osa näistä tiehöylistä on vieläkin urakointikäytössä.
Ruotsista tuotiin 1980- ja 1990-luvuilla ensin rahdittamalla, sitten omalla yhdistelmärekalla ja lopuksi ajamalla kaikkiaan noin 250 elinkaarensa lopussa olevaa, Ruotsin tiehallinnon myymää Nord-Verk-tiehöylää. Koneet peruskorjattiin Kiteellä täysin, ja niiden elinkaaret saivat uuden alun. Peruskorjatut tiehöylät saivat Suomessa suuren suosion ja ne myytiin lähinnä urakoitsijoille. Suuri osa näistä tiehöylistä on vieläkin urakointikäytössä.
Kansainvälistymistä ja kasvuaYrityksen lippulaiva FG 2327 S lanseerattiin markkinoille vuonna 2000. Se on ollut markkinoille tulonsa jälkeen Suomen ostetuin tiehöylä. Samoihin aikoihin kauppakorkeakoulusta valmistunut Sanna ja ammattikoulusta valmistunut Jarno tulivat täysipäiväisesti mukaan yrityksen toimintaan. Samaan aikaan vienti alkoi kasvaa voimakkaasti. FG 2327 S valtasi erityisesti Ruotsin-markkinat, ja pieni FG 5 C löysi tiensä maanalaisiin kaivoksiin eri maanosiin.
2000-luku oli Veekmas Oy:lle voimakasta kasvun aikaa. Lokakuussa 2007 yhtiö kaksinkertaisti kokonsa yhdessä päivässä ostamalla kilpailijansa Patria Vammas Oy:n tiehöyläliiketoiminnat Sastamalassa (ent. Vammala). Samaan aikaan Veekmas Oy:n Ruotsiin perustettu tytäryhtiö Veekmas Svenska AB osti Patria Vammas AB:n tiehöyläliiketoiminnat Ruotsin Uddevallassa. Veekmas Oy:stä tuli samalla Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja. Yhtiö omistaa nyt tuoteoikeudet Lokomo-, Lännen-, Nord-Verk-, Mattsson-, Vammas- ja Veekmas-tiehöyliin.
Talouselämän uutisoima yrityskauppa
Yhden miehen yritys on kasvanut kansainväliseksi konserniksiVuonna 2008 yritys toimitti ennätykselliset 25 tiehöylää eri puolille maailmaa ja saavutti 9,5 miljoonan euron liikevaihdon. Koko konsernin liikevaihto oli lähes 11 miljoonaa euroa, mikä oli lähes kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuoden 2008 lopussa alkanut lama näkyy myös Veekmas Oy:n liiketoiminnassa. Yhtiö on kuitenkin välttänyt lomautukset. Yrityksessä työskentelee 15 henkilöä ja koko konsernissa 19 henkilöä. Lisäksi yritys työllistää kymmeniä alihankkijoita.
Aikoinaan herännyt pienen pojan kiinnostus koneita kohtaan ei siis ole sammunut, vaan se on ajan myötä käytännön kautta jatkojalostunut tahtoon valmistaa maailman parhaita tiehöyliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti