perjantai 5. lokakuuta 2012

Syksyn keltaiset lehdet

                         

                                
 Bumbiere = Päärynä-puu


Keltaisina lehdet hohtaa, 
polku minut puistoon johtaa.
Penkin luo, askel tuo.
Lintu vielä puhkee ääneen, 
kesän vaikka tietää jääneen
Lehdet vaan, peittää maan.
Taas kuin muistoihin, nuo lehdet maahan lentää,
niin myös tahtoisin, sun kanssas onneen entää.

Keltaisena lehdet hohtaa, 
vaikka sua en nyt kohtaa.
Menneeseen, matkaa teen.
Kesän muistan kaiken suoneen,
unelmani parhaat luoneen.
Löysin sun, kaivatun.
Paljon haaveiltiin ja toiveet liittyi harhaan,
lehtiin keltaisiin, näin peitän muiston parhaan.

Taas kuin muistoihin, 
nuo lehdet maahan lentää,
niin myös tahtoisin, 
sun kanssas onneen entää.
Paljon haaveiltiin ja toiveet liittyi harhaan,
lehtiin keltaisiin, vain peitän muiston parhaan,
Muiston parhaan, muiston parhaan,
Muiston parhaan...


Kiitos vierailustasi.
Hyvää päivänjatkoa.

5 kommenttia:

  1. Olet herkkä ja romanttinen ja yksin, Maxi. Kauniisti runoilet. Miksi tiedämme niin paljon onnesta ja kuitenkin olemme yksinäiset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tiedämme onnesta, sen sen tavoittelusta niin paljon, kun kaipaamme, toivomme, odotamme sitä aina kaikilta suhteiltamme.

      Poista
  2. Huomenta Milena.
    Ja kyllä. Näin on. Olen aina ollut romantiikkaan taipuvainen, sitä toivonut, siitä pitänyt, haaveillut, moitetetta siitä runsaasti nuoruudestani asti saanut.

    Laulun sanoin:
    Syys keltaiset lehdet sen peittää, synkkä on ilta ja harmaa...
    Toisen laulun:
    Olen kulkenut mä tiellä jossa kaikki unohtuu, siltä puuttuu romantiikka, sieltä puuttuu yö ja kuu...

    Pitkissä ihmis-suhteissani romantiikka on ollut usein lähes tuntemattomaksi jäänyt käsite.

    Oheinen sanoitus; Keltaiset lehdet on Pauli Salonen käsialaa.
    Latvialainen Raimonds Pauls on sen säveltänyt, kuten niin monet
    Alla Pugatsovan ja Otsin esittämistä kipaleista.


    Yksin olen jälleen, etenkin tällä hetkellä.
    Tiedämmekö me, vai haaveilemmekö vain utopioista, yhä niistä illuusioista jotka elämän reaalitteettien, sen jokapäiväisten ratkaisevien tosiasioiden johdosta, ovat meiltä romantikkoisilta ihmisiltä jääneet elämässä puuttumaan.

    VastaaPoista
  3. Hieno tuo Milenan kysymys ja aiheellinen?

    VastaaPoista
  4. Kysymys on hieno ja osittain ;) aiheellinenkin.
    Milenalla on muitakin hyviä pohdintoja, mm. ihmis-suhteista.

    VastaaPoista