keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Televisio aikakausi, muistatko..?

 Julkaisen myös tämän toisen, esille lipsahtaneen vanhan julkaisun nyt uudestaan.

             

Pienenä, kansakoulu aikaan (1959-1960#) ollessani, televisio oli suuri harvinaisuus.
Koulun urheilu-hullu :) mies opettaja jota muistan tosi hyvällä, oli usein kertomassa
etenkin jääkiekko tuloksia ja pelitilanteita meille koululaisille, etenkin silloin mikäli tuli olympia tason jääkiekkoa, saaden muutaman oppilaan myös osallistumaan, heidän  joilla oli televisio kotona, joita oli vain 5-6 taloudella kaikista 82 oppilaasta. 


Kun kotonani ei vielä ollut televisiota, pääsin, ja joskus livahdin naapuriin katsomaan  Beaver-pojan tai Mies Marsista sarjaa.  
Muita tuohon aikaan muotiin tulleita sarjoja oli
Lucy show , Me Hirviöt, josta en pitänyt, Belle & Sebastian filmit, Magilla Gorilla, Rin-Tin-Tin, Poikani on toista maata, Vaimoni on Noita, Kapteeni Scarlet, Tyttö tuli taloon, sekä tietysti ihanat piirretyt Disney,  Nakke Nakuttaja, Tom &Jerry -sarjat. 
(Aikaisemmat telkkarisarjat Ivanhoe ja Viikingit joita isäni kävi kummisetäni luona katsomassa, olivat sellaisia, joita kummitäti ei antanut minun seurata, kun ne olivat kielletty nuoremmilta (8-12v) katsojilta).

Naapurin aina ystävällinen Raija-tyttö, oman isosisko ikäinen, tuli usein ystävällisesti avaamaan television, istuen usein sohvalle viereeni, tajoten jopa mehua ja keksiä, tai kahvia sekä peruna-piirakan. Tässä ilman lupaa poissa olosta yleensä kävi käry, kun tuo 500m pitkä tien osuus  oli keskellä pelto aukeaa, joten naapurikunnan puolelta ei voinut salaa palata.  Jos tulin pimeä aika takaisin, isä :) usein odotti tavallisessa paikassa keittiö pöydän ääressä, holkki-tupakka korvan takana, kirja auki edessä.

Mikäli tulin vasta pimeässä, oli ensimmäinen kysymys (ellei maatilan töistä ollut kysymys) onko läksyt tehty, miksi et tehnyt niitä heti kun tulit koulusta kotiin, ennen lähtöäsi. Usein kun joku oli ostanut uuden television, perhe pyysi vierailulle muutamia lähimpiä naapureita, jolloin käytiin monen perheen voimin katsomassa Shirley Temple, Majakka & Perävaunu, Stan & Laurel filmejä, yleensä talvi aikana sunnuntai päivän aikana. 

Väkeä oli usein niin paljon ettei kaikille löytynyt edes istuma paikkaa kahvipaikasta puhumattakaan. Kerran koulusta tultua istuimme keittiössä kahvia ja tuoretta munkkia nauttien, äidin kertoessa salaperäisesti hymyillen, tiedättekö lapset mitä on tänään tapahtunut. Munkin syönti pysähtyi, kahvi läikähti pöydälle isosiskon sanoessa Televisio! Pakkohan oli rynnätä heti katsomaan tuota mummon kamarin (olohuone) pöydälle laitettua pieni ruutuista sisäanteneilla olevaa laitetta, jonka kuvaruutu oli melkein pyöreältä näyttävä ja paljon pienempi naapurien laitteisiin verratessa.

Siinä se ihme nyt pöydällä oli. 
Kun ilta tulee, virityskuvalähetys alkaa 
saadaan laittaa se päälle, kunhan saadaan ensin asema viritettyä kohdalleen.

Tuohon aikaan meillä näkyi oikeastaan vain yksi asema
toista Helsingin kanavaa lähetti Ylöjärvi, joka ei näkynyt
kunnolla jonkin esteen takia, ennen kuin Eurajoki 1. ja 
lopulta 2. aloittivat tv-lähetykset.
Tesvisio, Ylöjärvi antennilähetys. OhjematTamvisioTohloppi Tampere

















Laite oli käytetty. Kuvan saaminen pysymään paikallaan pelkillä sisäanteneilla olevan laitteen kanssa oli vaikeaa ja paljon ääni sekä kuvayhteys häiriöitä. Seuraavalla viikolla se vaihdettiin parempaan allaolevan kaltaiseen ja oikean 23 tuuman kokoiseen.

Tämä laite oli omien jalkojen varassa seisova Helvar merkkinen laitte, jonka oikea sivulla oli suuri lovettu kääntönuppi asemien haku ja sisällä pienempi, löydetyn aseman hienosäätö varten. Edessä äänen voimakkuus, sävy,  pika-asemahaku, paino nappulat. 

Antenni kiinnitettiin katolle myyjän asentajien toimesta joista toinen oli katolla kääntäen antennia sopivaan asentoon viritys kuvan saamiseksi kohdalleen, sisällä olevan ohjeiden mukaan, jotka radiopuhelimilla pitivät toisiinsa yhteyttä aseman haku-asennuksen aikana. Viimein lähetyksen alkaessa kuva ilmestyi pian ruudulle eikä isän enää tämän jälkeen tarvinnut käydä katsomassa Viikingit, Rin-Tin-Tin, mäkihyppy- tai muita ohjelmia naapureissa.

Varsin tärkeäksi televisio tuli isäni sairauden alkaessa paheta, juuri silloin kun lähetyksenä alkoi pyöriä Levyraati, musiikkiohjelmat, tietokilpailut, sekä Lännen Tie, jonka katsominen häneltä loppui jo ennen sarjan päättymistä. Äiti ei televisiota paljoa seurannut, tai mikäli katsoi, oli kudin kädessä, television jäädessä tausta ääneksi.

8 kommenttia:

  1. Mukavia tv muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Siinä onkin tämän päivän nuorilla ihmettelemistä, kun mikään ei silloin ollut itsestään selvää niin kuin nyt.

    VastaaPoista
  2. Hello Marizan.
    Paljon oli sellaista mikä ei ollut itsestää selvää ja toimivaa.
    Muistot on mukavia, etenkin lapsuusajalta, kun teksniikka alkoi kehittyä.
    Täytyy korjata tuo Tesvisio.
    Sehän oli helsinkiläinen teknisen korkeakoulun radio-asema.
    Tampereella oli Tamvisio (mainos) jonka yle osti, yhdistäen molemmat tv-kanavat omakseen, joista tuli yle 1. ja 2. asemat.

    VastaaPoista
  3. Tuon jalaallisen telekkarin määki haluaasin.
    Ensimmääses meirän yhteises asunnos, ku naimisihin mentihin oli tuollaanen kiriahyllys pirettävä..
    Muistoja taas herättelet henkiin:(
    Muistothan ovat kultaa...
    Kiitos postauksestasi:)

    VastaaPoista
  4. Sehän oli juhlailta kun tuttavaperhe, joilla itsellään ei vielä ollut televisiota, tuli meille lapsuudenkotiini katsomaan elokuvaa "Hilman päivät!" Ja kun omana perheeseeni sitten saatiin jossain vaiheessa oikein väri-teevee, katsoin ihan niiden värien ensimmäisinä viikkoina kaiken mitä sieltä tuli. Kesätuulessa huojuneet keltaiset leinikit, oi että ne näyttivät kauniilta! Nyt ikään kuin mikään ei enää tuntuisi (näyttäisi) miltään...

    VastaaPoista
  5. Iltaa Ulleriina.
    Niin mäkin haluaisin. Nämä nykyiset tarvii istuttaa jonnekin.
    Mutta mä en halua sitä lapamato-antennijohtoa, enkä niitä kohinahäiriöitä, kun kuva ei tahtonut löytyä, vaikka kuinka etsi.
    Nykyisin on melkein aina vika lähetyksessä, ei vastaanottimessa.

    VastaaPoista
  6. siis: katsoin niiden värien vuoksi... ja omaan perheeseeni eikä omana perheeseeni... miten oikeinkirjoitus voi välillä ottaakin koville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes. Muistan kun sitä väritelevisiota käytiin naapurikunnnan
      yhden kaupan ikkunassa katsomassa, jossa kauppias Sinivaara oli jättänyt Philips väri-television näyteikkunaan päälle, siinä näkyi virityskuva, kun muuta lähetystä ei enää ollut.

      Poista
  7. Iltaa Petriina.
    Jes. Ne oli sosiaalisia tapahtumia.
    Siihen aikaan alkoi Heikki ja Kaija, sitten Me Tammelat, jota äiti olisi halunnut katsoa naapurissa, kävikin mutta kun se tuli aina lauantaina, joka oli saunapäivä, joten se jäi pariin kertaan.

    Sarjat Bussipysäkki, Peyton Place, Pitkä kuuma kesä, Tri Kimble /takaa-ajettu, alkoivat hieman myöhemmin.
    Ajatteles nykyaikana jos jotkut ihmiset tulis joukolla kattoon naapuriin televisiota, mitä tapahtuis.
    Kyllä se sosiaalinen kanssakäyminen oli silloin ihan toista, ei siinä haitannu edes pienet kinat joita naapureilla josku saattoi keskenään olla.

    VastaaPoista