perjantai 31. tammikuuta 2014

LOKOMO


                 

Yhtiön nimi juontuu lokomotiivia eli veturia tarkoittavasta sanasta ja tehtaan toimintaideana oli kilpailla paikallisen veturinvalmistajan Tampellan kanssa veturien toimittamisesta Valtion Rautateille. 

Sopivaa sijoituspaikka tehtaalle löytyi Tampereen kaupungin omistamalta maa-alueelta Hatanpään kartanon mailla. Ensimmäiset tehdasrakennukset nousivat vuosina 1915-1916.
Veturitöitten riittämättömyys pakotti yrityksen johdon kuitenkin jo ensimmäisten vuosien aikana etsimään ratkaisua muiden artikkeleiden valmistuksesta. 1920-1930-luvuilla tuotantoon otettiinkin mm. kirkonkellot, erilaiset kuljetusvaunut, alasimet, laivan potkurit, ankkurit, tiiliteollisuuskoneet, betonimyllyt, keskuslämmityskattilat, paineilmakompressorit, perunajauhokoneet, murskaimet, tiehöylät ja höyry- ja moottoritiejyrät
Talvisodan alkaessa vuonna 1939 lopetettiin suurin osa siviilitöistä ja koneet ja laitteet asetettiin sotateollisuuden palvelukseen. Konepaja, takopaja ja puristinlaitos käyttivät raaka-aineinaan oman valimon tuottamaa terästä. Sodan aikana tuotannossa olivat kiväärin piippu-aineet, tykin lavetit, kranaatit, lentokoneteräkset, työkaluteräkset, patruunakoneet latauslaitteineen, tykinputket, jalkaväkiaseitten piiput, bunkkereitten aukko-panssarit, periskooppi-putket, teräskuvut linnotteisiin ja lentokoneiden osat.

Vapaakulkuventtiili Sodan jälkeen Suomelle määrättiin raskaat sotakorvausvelvoitteet. 
Lokomon tehtäväksi tuli toimittaa Neuvostoliittoon 293 kpl kapea raide vetureita, teräsvaluja ja takeita (taottu teräs / beat out steel) muulle teollisuudelle, murskaimia, puutalotehtaiden koneita ja laitteita. 

Myös lukuisa määrä hapon kestäviä venttiilejä joita toimitettiin sotakorvausten loputtua Neuvostoliittoon kauppasopimusten puitteissa useita tuhansia yksikkö jokainen vuosi, vielä 1960 - 1970 alku.



Sotakorvaustuotannon väistyminen 1950-luvulla merkitsi teollisuudelle uudenlaisia haasteita. Lokomolla kaupalliselle ajattelulle annettiin enemmän tilaa ja uudet konetyypit nimettiin markkinointihenkisesti; 
Murskaimista tuli Teräskitoja (Steelmouth/Jaw)




                                                Leukamurskaimen syöttösuppilo / Jaw crusher hopper
                                                          Murskaajan leuka / Jaw crusher
     Lisäksi jo pitkät perinteet Lokomolla omaavan kivenmurskaus sektorin valikoimaa lisättiin karamurskaimilla.

                                                Karamurskain ( Stem / shaft / spindel crusher)
                      
                                             Locotrack leukamurskain / Jaw crusher track
                                                             Leukamurskaimien alle asennettiin (lokomo T340) telasto ja syntyi Locotrack
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kaivukoneista tuli Teräsmiehiä (Steelman)
                                                   Lokomo 131  (Ara 31)
Lokomo 133 (Ara 33)
Lokomo T 320 (ara 144)
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
                                                       Lokomo 24 paalutuskone (Pile hitter)


                                                              Lokomo 340 + Junttan paalu-puomi (Junttan pile hitter boom)

                                                                           Lokomo-Junttan  Paalun iskijä (Pile driver) 
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
                                          Tiehöylistä tuli; Teräskarhuja. (Steelbear)   

Teräskarhu 9

Lokomo AH 121 Pikku-Teräskarhu (Small-Steelbear)
                                                      Lokomo AH 125 Teräskarhu
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lokomon sisäisessä tiedotuslehdessä Lokomon Säkenissä julistettiin Teräsmiesten aikakauden alkaneen ja kannustettiin osallistumaan Teräsmies-kampanjaan tunnuksella: Tee teholla - järjestä järjellä.

Siirryttäessä 1960-luvulle jatkui veturituotannon ohella maanrakennuskoneiden kehittely ja tuotanto. 
Kaivukoneisiin sovellettiin uutta suurpainehydrauliikkaa, jota sittemmin hyödynnettiin myös täysin uudessa tuotteessa eli ajoneuvonosturissa, 
joka tuli tuotantoon mobiili-nosturin nimellä vuonna 1966. 


Lokomo MS 313 N (13 tn/m)

Lokomo A 331 NS 
Paino työkunnossa 
(0,9 t vastapaino) 26,5t 
Nostokyky 25 t/3,0 m 
Suurin nostokork. perusp. n.26 m 
Suurin nostokork. jibillä n.39 m 
Suurin nostosäde perusp. 24 m 
Suurin nostosäde jibillä 36 m 
Jatkopuomien 
pituudet 6,0 m, 7,4 m ja 12.4 m 
Köysivoima 35 kN (3500 kp) 
Köysinopeus 1,7 m/s 
Ylävaunun pyörintänopeus 0-3 rlmin 
Sallittu ajonopeus 
Ii ikenteessä 50 km / h 
Maavara 30 cm
Lokomo A 351 NS 
Paino työkunnossa 
(1,1 t vastapaino) 34,5 t 
Nostokyky 36 ti3,0 m 
Suurin nostokork. perusp. n.32 m 
Suurin nostokork. jibillä n.44 m 
Suurin nostosäde perusp. 28 m 
Suurin nostosäde jibillä 40 m 
Jatkopuomien 
pituudet 7,4 m ja 12,4 m 
Köysivoima 50 kN (5000 kp) 
Köysinopeus 2,6 m/s 
Ylävaunun 
pyörintänopeus 0-3 rlmin 
Sali ittu ajonopeus 
liikenteessä 50 km/t 
Maavara 30 cm
Lokomo  A 371 N 

Lokomo A 391 NS 
Paino työkunnossa ilman perävaunua 
(5,5 t vastapaino) 60 t 
Nostokyky 901/3,6 m säde (85 Olo) 
Suurin nostokorkeus* 
- pääpuomi 37,5 m 
- 25,5 m ristikko­
jibillä 63 m 
Jatkopuomien pituudet 
- ristikkojatke 10m 
- rlstikkojibit 10,5 ... 25,5 m 
Max. köysivoima 70 kN (7000 kp) 
Köysinopeus 3,6 m/s 
Ylävaunun pyörintä­
nopeus 0-3r1min 
Rakenteellinen ajo­
nopeus 74 km/h 
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lokomolla ryhdyttiin myös kehittelemään metsäkoneita ja lanseerattiin vuonna 1967 Lokkeri-tuoteryhmä metsäkone markkinoille, puunkorjuuseen ja kuljetukseen. 





Aktiivinen toiminta kansainvälisille markkinoille kasvatti sekin liiketoimintaa. 
Melko nopealla aikataululla perustettiin myyntikonttorit Ruotsiin (Lokomo AB), Espanjaan (Lokomo S.A.) ja Kolumbiaan (Lokomo Col. Ltda). 
Viennin osuus Lokomon liikevaihdosta oli vuonna 1968 jo 31%.


                                             

Timberjack 

Timberjack (- John-Deere colors)
                                            Lokomo (Lokkeri, Logger, Timberjack, John-Deere Forest)
Vuonna 1970 Lokomo fuusioitiin Rauma-Repola Oy:öön. Asiasta päätettiin yhtiökokouksessa 19.3.1970 ja Aamulehti kertoi fuusiosta otsikolla: Lokomo yksinään liian pieni. 
Siirryttyään näin Rauma-Repolan omistukseen alkoi Lokomossa uudistusten aika. Vetureiden ja jyrien tuotanto päättyi, tiehöylien ja metsäkoneiden tuotanto siirrettiin kehitysalueelle perustetulle Joensuun konepajalle. 
Myös tuotantotiloissa tapahtui uudistuksia. 
Merkittävin oli valimon laajennusosan rakentaminen, joka valmistui vuonna 1972. Tämä merkitsi valimon tuotannon merkittävää kasvua.
Kun se aiemmin oli ollut noin 4 500 tonnia vuodessa, niin nousi se nyt n. 8000 tonniin.

1980-luku toi Rauma-Repolalle uusia haasteita, joissa Lokomollakin oli keskeinen rooli. Vuosikymmenen alussa Rauma-Repolan metalliteollisuus suunnitteli keskittyvänsä öljynporauslauttojen valmistukseen. 
Tähän suunnitelmaan liittyen parannettiin Lokomon teräsvalimon toimintaedellytyksiä.













Meriteollisuuden huipentumana Rauma-Repola Oceanics Oy sai vuonna 1983 tehtäväkseen valmistaa kaksi syvän meren sukellusalusta Neuvostoliitolle tutkimuskäyttöä varten.
Rauma-Repola Oy:n ja Yhtyneet paperitehtaat Oy:n 1.1.1991 toteutuneen fuusion yhteydessä emoyhtiön nimi muuttui Repolaksi. 
Repola jakautui kolmeen konserniin, joista Yhtyneet Paperitehtaat toimi metsäteollisuudessa, 
Rauma Oy metalliteollisuudessa 
W. Rosenlew muovipakkausteollisuudessa.

Viimeisimmät muutokset tapahtuivat vuonna 1999 kun kaksi suomalaista teollisuuskonsernia – Repola Oy ja Valmet Oy sulautuivat toisiinsa. 
Uuden yhtiön nimeksi tuli Metso Oy. 
Uudessa yhtiössä Lokomon toiminnot on jaettu kahtia; Metso Minerals Oy jatkaa murskainlaitosten tuotantoa ja Metso Lokomo Steels Oy teräsvalujen tuotantoa.



9 kommenttia:

  1. Kommentoisin, mutta kirjoitat niin järeitä tarinoita järeistä asioista, kuvista puhumattakaan ettei tämmöinen hento nainen (?) osaa kommentoida niihin mitään......

    VastaaPoista
  2. Huomenta Petriina.
    Heti tuli huono olo (omatunto) ja hirmuisen iso, "pikkuisen" suojelutarve
    joka melkein on semmoinen "must" juttu, mukkun sä asut niin kaukana.
    Tässä on tosin asema liki, ja (ps.) kaffetta ja mustikkapiirakkaa on vielä.

    Johan sä osasit kommentoida.
    Kiitos siitä.
    Nämä on niitä kauan luonnoksina olleita, joita nyt koitan julkaista.
    Nämä osuvat myös siihen aikkauteen jolloin aloin elämääni opiskella hieman syvemmältä, niin avioliiton, kuin kaiken muun ,kokemisen tarpeen, suhteen.

    VastaaPoista
  3. Olipa lokoisaa Lokomoa kerrakseen, ehdin jo pelätä, että unohdit Little Evan kokonaan, mutta olihan se siellä, sokerina pohjalla:) Se tuli mieleen heti kun aloitin Lokomojuttusi. Katerpillariukkoihin oli aika helppo ihastua silloin joskus ennen ja taisi tuossa olla tyrkyllä yksi iso ja "musta" nyt lähiaikoinakin, mutta, mutta..

    Traktorit olivat meillä aika pieniä, eikä peltoalakaan ollut kovin iso, vanhemmalla Chasella törryyttelin vielä 2000-luvulla, joten se mun konetietoudesta ja ikivanhalla karhilla muokkailin vain kotipeltoa, enemmän ehkä ajelin aikoinaan Leukku-vanhuksella kun kuopus oli vielä pieni. Mies oli aika vaativa, teki tarkan työn, eikä siinä kauan nokka tuhissut, joten ei naisihmistä paljon tarvittu kun istutus- ja nostoaikoina, enemmän sitten lohkokirjanpidossa, lannoitesuunnittelussa ja Eu-papruissa ja rallukan siirtopolitiikassa. Oi niitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hello, mustis. Bestis-leski. En unotanu littele eevaa, koska en tiennyt kuka koko kipaleen laulaa.
      Muistan sen olleen vain jonkun naisen äänen.
      Kater-pillu, kuten eräs toinen omankylänpuoleinen, se, isompi Riitta,
      piti tapanaan sanoa, kun pellonraivauksen pillari seisoi pitkään uuden tiepohjan erääseen mutkaan kasatun, hehtaarien suuruisen kantokasan reunassa.
      Koko maantie oli niin telojen jälkiä täynnä, ettei edes aikuiset voineet ajaa pyörällä, kun vain seisaltaan.
      Chase oli kova sana, mm. isoin valmet 864 oli casen vaihdelaatikolla varustettu. Lisäksi mm. James kaivuri käytti case (backhoe) kaivurin kääntösyteemiä Sylinterien ninvellöinti-kiinnityspiste keskeltä! (avoin sekä avara kiinnitys oli ja on edelleen erittäin hyvä, jota käyttävät nyt lähes kaikki traktorikaivurien valmistajat) ihan sellaisenaan, kopiona.
      Vasta myöhemmin alkoi saman tyyppinen etukauhan kippisylinterien kiinnitys keskeltä, sen aloitti Vilske tai silloin tais olla jo vila-kone.
      Tämä kiinnitys systeemi on nykyisin kanssa lähes poikkeuksitta kaikissa maatalous kuormaajissa ja useimmissa traktorikaivureissa.
      Tässä systemissä oli myös jo silloin ne vakaaja vivuston tangot sylinterien yläpuolella, kuten nykyisinkin.

      Poista
  4. No olipas tässä lokomotiivia kerrakseen. Pelkäsin jo että unohdin vallan Little Evan, mutta olihan se siellä, sokerina pohjalla.

    Meillä oli vain kuormaaja traktorissa ja metsähommat muutenkin ammattimetsurin hoidossa, joka löytyi kotisohvalta:) joten kelpasin vain istutuspuuhiin, niin metsään kuin pellollekin, tosin myöhemmin tarvittiin pelkästään nostoaikana. Chasella kuitenkin pörräilin pellolla vielä vanhana karhin kanssa 2000-luvulla kun verestin nuoruusmuistoja, sillä Leukkuvanhuksella tuli joskus pörrättyä enemmän kun lapset olivat pieniä. Mies oli aika pikkutarkka ja teki joutuisasti työt, oli hyvä jos ehdein lannoitussuunnitelman ja lohkokirjanpidon samassa tahdissa tehdä. Minulle kuuluivat myös Eu-paprut ja muu byrokratia sekä rallukkapolitiikan hoito. Eli tili oli aina tyhjä, mutta eipä kolistellut ulosottomieskään seiniä:) Tätä se joskus jätkille naureskeli.

    Tutuiksi tuli myös Te-keskuksen tiukka syyni eli EU-tarkastajat, se jatkui vielä kun tulin leskeksi ja silloin saivat tarkastajatkin joskus kylmää kyytiä, suru ja väsymys kun tekevät ihmisestä välillä epäasiallisen, mutta hyvin tuntuivat ymmärtävän silloin:) Muistan sitä vieläkin kiitollisuudella. Nyt ei ole enää plantaasia eikä niitä murheita, silti silloin tunsi elävänsä toisin kuin ehkä nyt. Tuntuuko tämäkin aika jälkeenpäin samalta, ehkä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu-u. ne metsähommat. Niin ne oli meilläkin hieman muiden huolena. Meillä ei ollu edes moottorisahaa, Sävy-hevonen ja sillä rahtia ajava mies, joka silloin vielä oli toiminta kuntoinen oli sentään omasta takaa. oli vaijerikäyttöisiä, niitäkin taisi edustaa vain Joutsa!

      Mutta pellon raivaus oli vilä paikan päällä osittain. "Riuku"-vammaksia
      jotka enimmäkseen Nuffin päällä alkoi ilmestyä piiri- ja laskuojien kaivuun. Ne haisi likaiselta rasvalta olivat kuraisia ja niissä tahri itsensä heti, kun niitä porukalla käytiin metsänlaidassa ihailemassa.
      Kraktoreista muistan rajaojan äijän (naapuripitäjän puolella) traktorin
      se oli Raapith-Rauni. Puimurina heillä oli vanha Lanz, joka pian vaihtui Glaas ja sitten Fahr merkkiin. Lanz häipyi markkinoilta niin puimurina kuin traktorina ja tuli JohnDeere-Lanz nimellä tunnetuksi. Yksi aito JohnDeere oli sentää kylällä, Tummanvihreä ja kiiltävä, hyvin leveä jäähdyttimen säleikkö. Naapurissa oli Daavid Brown 25 cropmaster joka kulki hirveesti ja tavallinen 25 Brauni sekä Fordson E27N piikkipyörillä. Toisella (Riitan kotona) oli Nuffield tree, lähes uusi. Omalta kylältä löytyi ruisrääkkä Deutz D25 orange gulb (ja toinen sätkä) rättikatto perusharmaa. Sit löyty meen Esteriltä vielä majuri.
      Muita sitten ei ollukkan paitti sääproffeta naapurikylän puolella. Löyty Fiat 600 joka tuli samaan aikaan (1961) kuin meidän eka Deutz D 40L. Sit oli porshe, ruskea A Zetor (se matala kulki kovaa) ja kelta vihreä 25 T, Natikka 250 ja 275, Harmaa fergua pari, Yks Dexta joka perkinsin koneella ja kulki kans kovaa, ja pari Fordin koneella. Punaista
      30 ja 35 x fergua sekä 65 pari. Nuffield 4 pari, Mutta majoreita oli paljon ja muutama super majori päälle, sekä yks Traderin 6 koneella.
      Lisäks löyty Farmall jossa ohjaustanko konepellin päällä, etupyörät kapealla yhdessä. Venäläinen DT pikkuvalmetin näköinen, josta voi nostaa ratin taakse ja ajaa sitä ns. nurinpäin. Yks pelarus 50 mtz jossa vilskeen 1600 kuormaaja. Lisäks oli yks valmet 365, ja 565 sekä 65 fergu ketjumara (mara65) salaojakoneella. Riukuvammaksia oli Nuffi 4 päällä pari kappaletta ja yks Konti-Sisu Nokian uutta tietä ja rauma-lauttakylä tietä tekemässä.

      Poista
    2. Kyllä muistot on vahvoja. Tuntuu samalta, jopa haisee samalta.
      Ne koneoljyt, hevosniittokoneesta esimmäisenä, haravakoneesta kans, maamoottorista, Riukuvammaksen hajut, uuden traktorin maalin tuoksu, valopetrooli, moottopetrooli, bensa, diesel, lämmin valkoinen vaseliini, moottoriöljy sen lentävä hevosen kuva, castrol,
      Lisäks hevonen oli silloin vielä lähes joka talossa käytössä.

      Poista
  5. Hienoa juttua, kiitos! Sinulta voinee odotella lisää tällaista mielenkiintoista tekstiä teknisen elämäsi varrelta? Enkä ainakaan itse pitäisi ollekaan pahana jos vielä valoittaisit enemmänkin noita teknisiä yksityiskohtia.
    Hienoa, annahan kuulua lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista TK.
      Olen oppinut jonkin verran kuuklettaan, vaikka inhoan googlen Gromen kaiken juoruilevaa käyttöä, mut toistaiseks sitä hyödynnän.
      Tekninen elämä on itseoppineisuus, alalta josta ei ole ymmärtänyt itse mitään, alkuun lähtiessään, eikä ne jolta on neuvoa kysynyt ole sitä osannneet tai halunneet jostain syystä tehdä.
      Yksityiskohtia vois kertoilla hyvinkin ja hyvällä syyllä. mutta niiden tarkoituksenmukaisuus täällä plokisivuilla ei liene ihan paikallaan.

      Toinen ja suurempi syy siihen on että kun tarina alkaa, se "riistäytyy käsistä" kertomuksen edistyessä ja "kuljettaa" sen kirjoittajaa tavalla josta on useita esimerkkejä viimeistelemättömien runsaiden luonnosten muodossa, kuten on sattunut käymään eräälle kirjoittajalle.

      Näin ollen on ollut parempi pitäytyä ns. facta-tiedostoissa kuin kokemuspohjii perustuvassa,runsaasti polveilevassa ja rönsylevässä kertomustyylissä, yhtenä syynä myös monien lukijoiden paremminkin hetkellisyyden tarkoitus tavoittelu, kuin suoranainen mielenkiinto itse asian teknisiä yksityiskohtia kohtaan, jotka useimmat kokisivat tylsiksi.

      Poista